Maajussille muija

Kuulin reilut pari viikkoa sitten, että Suomen televisioon kuvataan tällä kertaa Maajussit

Lisää kuvateksti

Maailmalla -sarjaa, ja että tämänkertaisessa sarjassa on mukana myös Alanyassa maatalous- / puutarhatöillä itsensä elättävä Mustafa. Kuulemani mukaan Mustafa on aiemmin ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa, ja asunut SUomessa, ja että tällä kertaa olisi tarkoitus löytää suomalainen vaimo, jonka kanssa asuisi ja tekisi töitä Alanyassa, sekä perustaisi perheen tänne.

Asiasta minulle kertonut henkilö etsii Mustafaa hedelmä- ja vihannestoreilta siinä toivossa, että pääsisi naimisiin Mustafan kanssa ja voisi olla tämän kaupunkiasuntovaimo. Lisäksi Mustafaa etsii myös toinen suomalainen nainen, parisuhteen ja naimisiinmenon toivossa. Eikä tässä vielä kaikki. Kumpikaan näistä naisista ei ole ohjelmasarjassa mukana, mutta ohjelmasarjassa on valittu kolme naista, jotka tulevat Alanyaan kuvausryhmä kintereillään tutustumaan Mustafaan ja hänen elinoloihinsa. 

Aihepiirikokonaisuus on kaikessa koomillisuudessaan sen verran mielenkiintoinen, että

kävin jopa ohjelmasarjan sivuilla katsomassa mitä siellä Mustafasta kerrotaan, ja millainen hakuilmoitus on. En muista koskaan nähneeni kuvassa ollutta miestä, puhun siis vain oletuksia ja arvauksia. Tämä on sen takia koominen kokonaisuus, kun naiset eivät mahdollisesti ole aiemmin käyneet vuoristossa kylätaloissa tai eläinsuojissa, siis täällä, ja olot ja sosiaaliset suhteet saattavat tulla yllätyksenä.

En tiedä onko Mustafalla tuotantoeläimiä, siis lehmiä, vuohia, lampaita, kanoja tms. Jos on, niin asuvatko eläimet ihmisten asuintilojen alapuolella, ensimmäisessä kerroksessa, niin kuin monin paikoin on yleistä? Kuinka moni naisista on valmis käsinlypsyyn yms koneettomiin töihin? Tai siihen, että aamuauringon vasta sarastaessa kerätään hedelmiä torimyyntiin, ja hätistellään samalla kämmenen kokoisia hämähäkkejä, käärmeitä ja skorpioneja kauemmas jaloista? Isoja torakoita, hyttysiä ja ampiaisia on niin paljon, ettei niistä jaksa enää välittää. 

Ötököiden ja oman turvallisuuden takia pukeudutaan jalat, kädet ja hiukset peittäen,  lämpötlasta huolimatta, niin kuin toisetkin kylän naiset. Ja koska uusi tulokas on ulkomaalainen, niin koko kylän naiset hiukan testaavat ja seuraavat millainen tapaus se on, onko siitä oikeisiin töihin vai onko se vaan koriste. Riippumatta siitä miten olet tottunut toimimaan, on toimittava niin kuin kokeneemmat paikalliset naiset opettavat. On vain yksi ainoa oikea tapa toimia, ja se on niin kuin kokeneempi naisihminen sanoo ja tekee. Piste. 

Mutta ennen kuin siihen asti päästään, niin miten estetään kylän naisten ensimmäinen

järkytys, iso sellainen? On nimittäin katastrofi, jos kolme naimatonta naista yöpyy naimattoman miehen luona, etenkin jos ne ovat siellä viikon, ja vielä pussailevat ja ties mitä muuta. Mies saattaa olla vaikka kuinka suomalaisten huonoille tavoille oppinut, mutta naapurusto täällä elää paljon korrektimpaan, kohteliaisuuteen ja konservatiivisiin tapoihin tottunutta arkea. Useimmat tuntemani naiset täällä arvostavat toista naista sen mukaan kuinka hän käyttäytyy suhteessa tapakulttuuriin, ja kuinka paljon hän osaa tehdä perinteisistä naisten töistä. Niin, ja tietysti se, että hän tekee lapsia ja kasvattaa heidtä tähän tapakulttuuriin on iso plussa.

Koomisen kokonaisuudesta tekee myös se, kuinka nämä pari ohjelman ohi miestä jahtaavaa ja ohjelmassa mukana olevat kilpailevat samasta miehestä.

Sille yhdelle naiselle, joka on mukana puhtain sydämin ja oikeasta syystä, voi tuuli olla myötäinen. Mene, kulje matkasi ja katso mitä vastaasi tulee. Jollekin tämä on kohtaloon kirjoitettu, oma polku. KAikista tyhjännaurajista ja vastaansanojista huolimatta seuraa sydämesi ääntä ja tee tästä päivästä hyvä päivä. Kaikki voi olla paljon paremmin kuin mitä kukaan koskaan sanoo.. Ole rohkea ja avoin. Rakasta.   

Lyhyt pläjäys illan fiiliksellä

Alanyan Kale Cuma pazarin takaa 7.11.2019

Tässä maailmassa, jossa suurin osa tavoittelee rahaa ja valtaa, ole sinä se, joka suo lämpimän hymyn ja toivon kipinän myös hänelle, jolla ei ole valtaa eikä kultaa.

Tässä maailmassa, jossa ulkoinen kauneus, muodinmukaiset vaatteet, kauneusleikkaukset ja kalliit korut ovat tärkeitä ihmisen arvon mittareita, ole sinä se, joka katsot ihmisen sisimpään ja arvostat sieltä löytyvää kauneutta, iloa ja valoa.

Kolmanneksi vielä vapaasti suomennettu, muistinvarainen ajatelma Rumilta:
"Tässä maailmassa, jossa kaikki haluavat olla jotakin, ole ei-kukaan. -Rumi!


Päivän ilonaiheita:
1. Kotona on ihanan lämmin, kun kaikki parvekkeiden ovet ja puolet ikkunoista on jo tiivistetty. Ulkonakin on ihanan lämmin, kuin kesä edelleen, vaikka ollaankin jo marraskuussa.

2. Kävin ystävän kanssa kaupungilla kävelyllä ja annoin hänelle villasukat, jotka iloksemme olivat juuri sopivat.

3. Turkinkielen taitoni on parantunut, ja ymmärsin kaiken osin alanyanmurteisesta, normaalinopeasta tanssituntisanastosta, siis tanssinopettajan puheesta.

4. Vuodelle 2020 alkaa olla jo suunnitelmat kasassa.

Alanya Dinek Cami ja kuu 8.11.2019

 

5. Alanya, Alanya ja Alanya. Tämä pohjattoman ilon, elämäntäyteisten päivien ja auringon kaupunki.

6. Mukuloilla menee suht hyvin, ja he nauttivat elämästään <3

7. Minäkin nautin elämästäni <3


Tänään perjantain ja lauantain välisenä yönä on tämän vuoden viimeinen uskonnollinen pyhä, nimeltään Mevlit Kandili. Tätä vietetään profeetta Muhammedin syntymäpäivän kunniaksi, siis taustaltaan sama kuin kristityillä joulu, tosin eri henkilöstä on kyse.

Alanya tarjoaa monenlaisia elämyksellisiä hetkiä joka päivä, kun vaan pysähdyt ihmisenä kohtaamaan ihmiset, eläimet ja upean luonnon. Tuohon viereiseen kuvaan liittyen tuli hetkeä aikaisemmin eteen tilanne, jossa riippuliitäjä "lensi kuuhun". Ehkä julkaisen kuvan täällä, ellen käytä sitä kirjan kuvitukseen. 

Huomisesta on tulossa kiva päivä, kun eletään se sellaiseksi.

Nainen, kaunis kukkanen

Alanyan ihanat värit auringon laskiessa 15.10.2019

On ihanaa olla nainen.

Voi huoletta olla juuri sellainen kuin on, eikä tarvitse olla paras, rikkain ja osaavin mies kovassa bisnesmaailmassa.

On ihanaa olla nainen.
Voi mennä ja tulla juuri sen näköisenä kuin huvittaa, vaatteita ja tyylejä vaihdellen. Välillä voi näyttää suosta revityltä, halutessaan voi olla viimeisen päälle chic, ja välillä hurmaava ihan missä tahansa asussa.

On ihanaa olla nainen, 
äiti, puoliso, rakas, osa perhettä ja sukua, toisinaan kavereiden kesken ja joskus yksinäisyydestä nauttien. Voi olla sitä mitä jaksaa ja haluaa, sitä mikä kutsuu ja kutittaa.

Olla ihanainen, ihana nainen
on parasta mitä voi itselleen tehdä. Kun itse rakastaa itseään joka mutkassa ja kurvissa, koroilla ja ilman, ihan reunasta reunaan niin myötä kuin vastamäessäkin, on vapaa olemaan juuri sitä mitä on. On vapaa olemaan ihana nainen.

On ihanaa olla nauravainen nainen,
nauttia naisen logiikalla elämästä, ottaa aurinkoa kynttilänvalossa sateen hämärtäessä ja ilostuttaa pelkällä läsnäolollaan, ainakin lemmikkikissaa.

Tässä on hyvä olla

~  ~ ~  


Minulla on kirjoitustehtävä, johon haluan kuulla ehdotuksesi. 

Kirjoitan novellia, jonka aiheena on 

• Rakkaustarina Alanyasta, suomalainen eronnut nainen ja turkkilainen vapaa mies. 

Kyseessä on onnellinen, romantiikkaa tihkuva tarina, jonka tapahtumapaikat ovat eri puolilla Alanyaa (/Turkkia), siis ihan oikeita, konkreettisia paikkoja, joilla on jotakin annettavaa. Paikkoja, joilla on luonnetta ja voimaa; jotka voivat sekä yllättää että olla yllättämättä.


Voisitko listata tuohon kommentteihin ainakin pari paikkaa, joihin haluat että vien tarinan henkilöitä. Kiitos. Kommenteissa on normaali valvontaprotokolla, ja kaikki asiaan liittyvät ja muutenkin tavalliset kommentit tulevat kyllä näkyviin. Jos kirjoittamani novelli jää heikoksi, tai epäyhtenäiseksi tms, niin jaan sen blogissa joka tapauksessa. Jos saan sen pysymään kasassa ja kutkuttamaan alusta loppuun, tai ainakin suurimman osan matkaa, niin se tulee painotuotteena saataville. Runko on jo pitkälle kasattu, henkilöt ja monta muuta asiaa synnytetty, mutta tapahtumapaikkoihin voi vielä päästä vaikuttamaan.

Mikähän on tarina tämän muraalin takana?

Niin, ollaan siinä pisteessä että sukan kutominen loppuu nyt. Jo edellisen sukkaparin aikaan aloin kaivata kirjoittamista, siis suorastaan Kaivata. Ja se on hyvä se. Neulominen teki tehtävänsä. Ruotsissa aloitettu Dream Project jatkuu nyt lämmin nauru ja tunteiden palo silmissä. Osansa asiaan tekee myös se kesäinen vetoni, että jos juniori tekee lopputyönsä joulukuuhun mennessä, niin minä kirjoitan kokonaisen novellin julkaisukuntoon. Juu, näyttää siltä että juniori lopultakin tekee lopputyönsä. Eh he hee, apuva ja Jipii! Saan siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tuon loppuun. Eräät teistä ovat lukeneet "Miehenkäyttöoppaan" alkua... Tämä on tavallaan sitä tarinaa, mutta eräänlainen esipuhe sille.

Sitten vielä päivän isot ilon aiheet. Istuin bussissa matkalla tanssitunneille, kun pysäkiltä nousi kaksi vanhempaa, pyöreää naista bussiin. Molemmat olivat taatusti vanhempia kuin minä, kukka-salvarihousuisia ja huivipäisiä ja hyvin eloisia ja iloisia. Toinen istuutui saman ikäiseltä näyttävän miehen viereen ja toinen käytävän toiselle puolelle yhden istuttavalle paikalla. Rouva, joka istui miehen viereen oli kohtalaisen kovaääninen ja jäätävän suorapuheinen. Kun hänen puheensa hiipi vähitellen tajuntaani, aloin hymyssä suin tarkastella rouvaa ikään kuin henkilöhahmoideoita hakien.

Nainen , kaunis kukkanen

Sain ilokseni selkeän ja suoran oppitunnin siitä, kuinka vanhempi nainen hankkii itselleen miehen. Rouvalla ei ollut sormissaan mitään sormuksia, ei myöskään vihkisormuksia, ja hänen puheensa ja käyttäytymisensä tukivat olettamaa että hän oli jäänyt leskeksi. Opin oikeasti yhden näkökulman lisää siihen miten itselle otetaan hyvä mies. Siis otetaan, heti kun havaitaan sopiva, eikä kursailla tai estoilla kysymysten kanssa, ei sen enempää ehdotusten kanssa. Tavoite selkeänä aktiivisesti maalia kohden kops.

Voitko uskoa, bussista poistui hymyileviä ihmisiä. Ei ollut jurottavia eikä masentuneen näköisiä. Hymy tai hekotus oli kasvoilla kanssamatkustajilla kun ovi avautui ja he poistuivat jatkamaan päiväänsä. Kohteena olleen miehen ilmeitä en nähnyt, enkä elekieltäkään. Hän kun oli sopivasti rouvan ja seinän välissä. Rouva teki tosi monta ihmistä hymyileväksi, soi iloa ja onnellisuutta muillekin kuin itselleen. Päivän hyvä työ. Ja hän kyllä edisti asiaansakin. Minä en ikipäivänä pystyisi tuohon. Olen liian estoinen edelleen, mutta onnellinen sellainen.

Elämä heitti isoon risteykseen

Olisiko sadeasuinen? Boråsista 2019

Olen kai tulossa vanhaksi, sillä 7 tuntia kaupungilla kävi voimille. Tai voihan tuo olla harjoituksen puutettakin, kun olen ollut taas bussin aktiivikäyttäjä ja potkulauta on saanut olla kuuman asfaltin vuoksi varjossa, levossa. Silti kaverin mukana shoppailu käy urheilusta, ja on mitä todennäköisimmin kestävyyslaji monellakin tapaa. Tänään käveltiin jokunen kilometri, oltiin vähällä jäädä yhdessä risteyksessä bussin alle, ja toisessa mopon alle. Isoissa kaupoissa otettiin tosi monta askelta portaissa edestakaisin rampaten, ja päivän päätteeksi juostiin kaatosateessa autojen seassa puikkelehtien kadun toiselta puolelta toiselle. Ja hyvä tuli.

Jo paljon ennen kodin suuntaan tulevaan bussiin nousua oli vaatteet polvia myöten likomärät. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin kaadoin nahkakengistä vettä pois, ja kävelin sukkasillaan jalkakäytävällä... Bussin odottaminen "korjasi" tilanteen niin, että raja nousi vyötärölle asti. Bussissa ehdin jo ajatella, että onneksi on edes paita kuiva. Ensin pöllähti päälle kuumat aallot, ja esikypsytti paitaa. Hetken päästä bussin kattoikkunan saumasta lorahti vettä kasvoille ja siitä pitkin vartaloa alas. Oli tosi viehättävä olo, ja 100% varmuus siitä, että syksy on saapunut. Jei. Bussikuskillekaan ei voinut olla vihainen, sillä hän katsoi nätisti silmiin ja pyysi anteeksi sitä, että kattoikkuna on rikki. Olin siinä vaiheessa jo viimeinen matkustaja, ja etupenkille hivuttautunut.

Ostoslistalle: Isompi ja vahvempi sateenvarjo, kumisaappaat (Ja Hanci-herkkukaupan Vadelma-valkosuklaaleivos 😋 ).

Olethan huomannut, että viikonlopun Jazz-päivien ohjelma löytyy Alanya-faktaa -välilehdellä olevan linkin kautta. Linkki vie tapahtuman virallisille sivuille. Huomenna alkaa koko viikonlopun kestävä Jazz-ilakointi, ja tiedossa on huippuhieno ilta noiden bändien tahdittaessa illan tunnelmia. Sään on ennustettu olevan poutainen ja mukavan lämpöinen, joten ei muuta kuin Punaisen Tornin suuntaan ja jazzeille illanviettoon klo 20.30 alkaen. Sinne suuntaamme mekin. On tosi vaikea sanoin ilmaista niitä ilon ja onnen tunteita, joita liittyy siihen että pääsee taas mukaan Alanyan iltaelämään, ja erityisesti Jazz-päiville. Musiikki vaan on niin 😍 ja Alanya 💝.

Boråsista tämäkin

By The Way... Tänään eräs ihminen teki jotain käsittämättömän suurta ja vaikeaa niin helposti ja luontevasti, että jäin taas ihan sanattomaksi. Tämä jää tähän ihan vaan omaksi muistokseni, että muistan varmasti tämän päivän. Elämä osaa yllättää 💕. 

Jos olisin fiksu, niin huomenna aamusta olisi edessä 20 km lenkki. Ei tunnu olo kovin fiksulta juuri nyt... Toinen puoli sanoo että mene lenkille, ja toinen estelee, että olet sitten jazzeilla lihakset kipeinä. Kumpi toteutuu, riippuu siitä kumpi on vahvempana aamulla hetki heräämisen jälkeen. Joten en vielä tiedä millainen huomisesta päivästä loppujen lopuksi tulee. Ei taida tietää meistä kukaan omaa huomistaan, ja hyvä niin. Ainoaksi eläväksi mahdollisuudeksi jää käsillä olevan hetken kohtaaminen niin hyväsydämisesti kuin pystyy. Vain hyvyydellä ja hyvän tekemisellä on merkitystä. Aiotpa tehdä huomenna mitä hyvänsä, niin tee se hyvällä sydämellä ja nauti elämästäsi. 

Kokemuksiä, elämyksiä ja yllätyksiä

Tämän seikkailun loppupää on jo näkyvissä

Muutama päivä vielä, vain muutama, sanon itselleni. Ihan ei pidä paikkaansa, sillä kuukausi on vielä edessä tätä Ruotsin jaksoa. Katsoin taas tänään mahdollisuuksia vaihtaa paluulento aikaisemmaksi, tai ostaa ihan uusi lento, mutta ehkä pitäydyn alkuperäisessä lennossa. Ehkä. Kun kaksi tänne tuloa edeltävää päivää oli vahva intuitio siitä, että tänne ei missään nimessä pitäisi tulla, niin sitä intuitiota olisi kannattanut kuunnella. Miksi en kuunnellut?

Elämä Ruotsissa on yllättänyt lähes kaikilla osa-alueilla. MIkään ei mennyt niin kuin ennalta oletin, siis asumisen, puhelimen, työskentelyn ja palkan osalta. Ei mikään. Ihan hukkaan ja harakoille tämä reissu ei silti ole mennyt, sillä elämyksiä ja kokemuksia on kertynyt kuorma-autollinen, ja niistä tulee monta blogikirjoitusta syyskuusta alkaen. Ja kaiken lisäksi kirjaprojekti on edennyt hyvää vauhtia, tosin siihen on nyt opastusta ja kirittäjäkin. Tämän kirjan aihe on Alanyaan sijoittuva rakkaustarina, ja siksi se täällä kylmässä ja sateessa hyvin eteneekin. 

Kaukaa tulleita nämäkin ...

Pari tuttavaa vitsaili ennalta, että kohtaat kuitenkin siellä jonkun sellaisen joka vie jalat alta ja jäät loppuelämäksesi Ruotsiin. Ehei, ei mitään sinne päinkään. Alanyan ikävä on vaan vahvistunut. Voi olla että tulen tänne jonnekin takaisin töihin ensi vuonna, jos on takeita paremmista asuinoloista yms, ja jos saan tultua kotiin niin, etten tuo täältä luteita mukanani. Jos yksikin lude tulee täältä mukaani ja levittää sukuaan Alanyan asuntooni, niin ruotsalaiset saavat takuuvarmasti hoitaa vanhuksensa ja sairaansa jatkossa ihan ilman minun apuani.

Täällä ollessa on ollut hyviä päiviä, kauniita maisemia, unohtumattomia kokemuksia ja mielenkiintoisia kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi työ on paljon kevyempää ja inhimillisempää kuin Suomessa vastaavissa paikoissa. Kerron Ruotsissa työskentelystä, tänne pääsystä ja käytännön asioiden hoitamisesta aihepiiri kerrallaan tuolla Ruotsin työt -välilehden teksteissä, ja alan kirjoittaa niitä heti kotiin palattuani. Siihen asti kerään vielä kokemuksia, elämyksiä ja yllätyksiä. Niistä tämä jakso on tehty. Nähdään pian :D

Naisenlogiikalla mennään taas

Kyproksen Girnessä vuosi sitten

Ensin on aikaa vaikka kuinka paljon, ja sitten tulee kiireen tuntu. Hhmm, naisen logiikalla
mennään. Nyt oikeasti tuntuu, että aika loppuu kesken.

Kaikille heille, jotka tässä ajassa etsivät elämänkumppania, on tuon alla olevan linkin kautta tarjolla hyvin mielenkiintoinen kysymyslista. Listalla on kysymyksiä, joihin vastausta etsimällä voi rakastua lähes kehen vaan, sanovat psykologit. Tästä pääset itse katsomaan listaa, ja pohtimaan oletko listan tekijöiden kanssa samaa mieltä. Tulee mieleen pappakalsarit 🙈 No, runokirjan lukijat tietävät mihin ne liittyvät. Joka tapauksessa ajattelemisen ja kokeilemisenkin arvoinen lista. Vai?

Istanbul ja Baklava Çok güzel
Istanbulin lentoja ja junayhteyksiäkin katsoin taas vaihteeksi, ja niitä etsiskellessä tuli vastaan tuo Baklavasta ja Istanbulista kertova video. Hiukanko on taas levoton mieli, kun on matkalaukkujen pakkaaminen ja lento lähestymässä. Tosin tämä levottomuus on sitä positiivista sorttia. Eräässä levottomuuden puuskassa siivosin kännykästä talletettuja kuvia ja videoita "tuota ei tarvita, tuotakaan ei tarvita, ja tuonnekin menen uudestaan ja kuvaan paremman". On sitten tiedossa aika monta paikkaa, johon suunnittelin meneväni uudestaan, ja ottavani aiempaa parempia kuvia ja videoita. Joo-o. Harvassa vaan ovat ne naisihmiset, jotka suostuvat kiipeämään rosoista louhikkoa tai vanhaa vuorenrinnettä ylöspäin ihan vaan huvin vuoksi. Useimpia harmittaa se, kun uudet geelikynnet menee rikki ja meikki saattaa sotkeutua.

Alanya joulukuussa 2016, lähirinteet

Geelikynsistä tuli mieleeni se, että jos saan tuon työn jota tavoittelen, niin voinkin laittaa
edustuskelpoiset geelikynnet ja olla muutenkin naisellisesti nättinä (kai). Vaan ei se käy... niiden kanssa on suht haastavaa naputella tietokoneen näppäimistöä ajatusten tahtiin. No, osa on oppinut siihenkin, mutta ehkäpä pysyttelen luomuversiossa ;) . Ihailen sitten vain toisten kynsiä.

Tänään löysin korppuaseman, juu, sellaisen ikivanhan vehkeen, ja vanhoilta korpuilta vuosien takaisia lasten kuvia. Ovat vielä sellaisia kuvia, joista en muista että olisi paperikuvia tallessa. Ja digitoin vanhoilta miniDV-kaseteilta pari muksujen videota. KAsetteja on vielä vino pino, enkä yhtään muista mitä niissä on. Nyt kun on mahdollisuus digitoida, niin yritän ehtiä tehdä sitä niin paljon kuin mahdollista. Loput jäävät toiselle kerralle, milloin ikinä se sitten onkaan.

Silmissäsi tanssii tuli

Sinun silmissäsi tanssii tuli,

noissa tummissa silmissä hymy viipyy,

niin kuin leikkisit kanssani,

arkaa sydäntäni varovasti silittäisit,

koskisit hiljaa kaipaavaa ihoani,

niin kuin ikäni olen odottanut,

haaveissani todeksi nähnyt.

On onni ettet puhu mitään,

et puhumalla pilaa tämän hetken taikaa.

Annat vain tulesi jatkaa tanssiaan,

kunnes me molemmat tanssimme.

-Johanna Pollari, Appelsiinipuun alta

MItä sinä haluat?

Peltonäkymä Lounais-Turkista toukokuussa, tähän aikaan

Facebookissa olen taas saanut kaveripyyntöjä tuntemattomilta herroilta. Suurin osa on ihan vaan trolleja, ja loput ovat taas olleet viisumin tai rahan perässä. Kysyn heiltä ihan yksinkertaisesti: MIstä sinut tunnen? Onko meillä kenties joku yhteinen tuttava? Kerron sitten, että en luota tuntemattomiin miehiin yhtään, kun suurin osa hakee joko helppoa rahaa tai viisumia Eurooppaan. Useimmista ei tuon jälkeen kuulu enää mitään. Ja jos kuuluu, niin muistutan vielä heidän uteluihinsa vastatessani, että en halua ketään elätettävää taakakseni. Viimeistään siihen loppuu kaikki. Netissä aidon ja hyväsydämisen, oikeamielisen ihmisen löytäminen on äärettömän vaikeaa ja harvinaista, sanoo intuitioni. Suurin osa on ihan pellejä tai rikollisia. Vailla tiedon häivääkään väitän, että lottovoittokin on todennäköisempi kuin netissä rehellisen ja tavallisen ihmisen kohtaaminen.

Ulkona, oikeassa elämässä, on parhaat mahdollisuudet tavata ihmisiä, ihan tavallisia, kunnollisia ihmisiä. Olit sitten Suomen kylmässä keväässä tai Alanyan lämmössä, missä tahansa, niin lähdepä kävelylenkille nauttimaan säästä ja ympäristöstä. Samalla kun nautit lenkkeilystä, ja kasvoiltasi näkyy se, että olet hyvinvoiva ja onnellinen, saatat kohdata toisen hyvinvoivan ja onnellisen ihmisen, sen oikean. Paljon on vihaisia, kärttyisiä, suruunsa hukkumassa olevia ja muuten vaan negatiivisissa fiiliksissä pyöriviä avuntarvitsijoita ja tukihenkilön hakijoita. Jos elämänkumppania etsit, niin ohita heidät. Kärttyisä ja vihainen tekee toisenkin ihmisen kärttyisäksi ja vihaiseksi. Surussa tai itsesäälissä rypevä on raskas perässävedettävä, joka etsii hoitajaa. KUn oikeasti tunnet olosi hyväksi ja nautit elämästä, niin vedät puoleesi myös muita hyvinvoivia ja onellisia ihmisiä. Katso heitä, ota kontaktia heihin.

Omilla jaloillaan seisovasta, hyvinvoivasta ihmisestä voi löytää todellisen elämänkumppanin. Alkoholilla läträävän tyypin elämässä alkoholi on ykkönen, ja voittaa ihmissuhteenkin merkityksen. Fanaattisen kiihkoilijan elämässä on joku ismi, joka on aina yliltse muiden. Myös itsesäälissä ja surussa rypevä on sopassaan niin syvällä, ettei hänellä ole voimia kahdensuuntaisen ihmissuhteen, parisuhteen todelliseen rakentamiseen. Hän on enemmän ottaja kuin antaja juuri tässä elämänsä hetkessä. Aikanaan voi toki olla toisin. Vihaa ja aggressiota uhkuva on niin täynnä sitä vihaansa ja vallankäyttöhaluaan, ettei hänenkään elämäänsä oikeasti mahdu mitään tasavertaista ihmissuhdetta, ainoastaan uhreja, orjia ja seuraajia. Jälleen kysyn, että miksi ihmeessä joku ihminen valitsee itselleen elämänkumppaniksi henkilön, joka ei suhteen alkuvaiheessa kykene rakentamaan toimivaa parisuhdetta? Miksi jotkut tyytyvät uhrin, orjan tai seuraajan asemaan todellisen, tasavertaisen parisuhteen sijasta?

Tässä ravintolassa on hyvä kokki :))

Mikäs siinä, jokainen valitsee itse. Eihän nuo kysymykset edes kuulu minulle, eikä kenellekään muullekaan ulkopuoliselle. Nuo kysymykset kuuluvat vain itselle. Minä voin esittää ne vain itselleni, sinä itsellesi ja hän itselleen. Kukin valitsee niin kuin valitsee. Osa ei edes tiedosta, että valinnan voisi tehdä paremminkin. Se on hänen polkunsa, jonka hän itse käy oppiakseen valitsemaan viisaammin. Taas on se aika keväästä, että iso määrä kavereiden materiaalita menestystä sivusta seuranneita herää, ja haluaa saada saman kuin kaverikin on saanut. Kenties hän ei edes pysähdy kysymään kaverin kohtalon hintaa, eikä päämäärää, haluaa vaan mammonaa ja jotain, mitä jakaa kuvina somessa kateelliseksi tuleville kavereilleen. Samalla kaveri päättää, että viimeistään ensi vuonna minäkin. Loppumaton ketju. Mutta toisaalta, onko väärin mennä naimisiin rakkaudesta -siis jos rakastaa mammonaa, mainetta, uutta maata ja kulttuuria tai sitä, mitä naimisiinmenon myötä saa? Vai onko hyväksyttyä mennä naimisiin vain rakkaus-rakkaudesta, tai toisesta ihmisestä välittämisen tai hullaantumisen vuoksi, tai... Mikä on oikein ja mikä on hyväksyttyä? Ja mitä väliä sillä lopulta on? Eikö riitä, että ne kaksi parisuhteen perustanutta ja naimisiin mennyttä saavat molemmat tilanteesta jotakin sellaista, jota he haluavat, ja jonka heidän avioliittonsa on mahdollistanut? VAi miksi ihmiset oikestaan menevät naimisiin?

Juu, Abo soitti tänään, ja mielessä pyörähti taas muutama parisuhteeseen liittyvä ajatus poikineen sen keskustelun jälkeen. Muutama Miksi-kysymyskin vaelteli edestakaisin, kunnes ymmärsi jäädä jonnekin odottamaan sopivampaa näyttämölletulohetkeä. Asioilla on hetkensä ja tarkoituksensa, eikä suurimman osan tarkoitus koskaan selviä. Onneksi elämä on ennalta-arvaamatonta ja vaihtelevaa. On toivoa ilosta ja onnesta vaikka mitä olisi ympärillä. Kuulemma onnellisimmat ihmiset osaavat olla kiitollisia pienimmistäkin asioista. Ja siihen taas auttaa kiltteys.


"Ihmisen arvon voi mitata sillä, mitä hän pohjimmiltaan eniten haluaa. -Rumi"

Yllätysten päivä

Päivän tekstiaiheen poistin pienen harkinnan jälkeen, ja nyt on sitten edessä taas blanco sivu. Upeaa, saa aloittaa alusta, ja luoda taas haluamansa kokonaisuuden. Sitäkin tekstin tuottaminen on. Silloin kun ei kirjoita kenenkään ohjauksessa, eikä ketään toista tahoa varten, voi ihan itse valita mitä kirjoittaa ja millä sävyllä. Huomasin aiemmin, että kun kirjoitan tekstiä niin, että se tulee jonkun muun arvioitavaksi, tai jotakin tarvetta varten, niin siihen tulee sellainen sävy, kuin mistä kuvittelen sen ohjaajan / tilaajan / arvioijan / kustantajan pitävän. Silloin teksti lakasi olemasta itselle kirjoitettua paineenpurkua, tai itseä päiväkirjanomaisena muistipankkina palvelevaa päivän tiettyjen tapahtumien tallentamista. Siinä kävi samoin, kuin pikkulapsilla lastentanssitunnilla. Olen omalta opettajaltani kuullut ja käytännössä nähnyt, kuinka pieni lapsi esiintyy tanssitunnillakin aina vanhemmallee, mikäli vanhemmat ovat tanssitunnilla fyysisesti läsnä. Tällöin lapsi automaattisesti pyrkii miellyttämään vanhempaansa, eikä tanssi ulos omaa tanssiaan. Hän tanssii sitä, mitä olettaa vanhempiensa haluavan nähdä, mikä saa vanhemmat hymyilemään tai huomaamaan hänet. Oma tanssi jää toissijaiseksi, vaikka juuri se olisi oman hyvinvoinnin ja kehittymisen sekä ilon jakamisen kannalta se kaikkein tärkein asia.

On toisaalta aika karua, ja toisaalta äärettömän vapauttavaa näin aikuisenakin huomata toimivansa kirjoittamisessa osittain saman suuntaisesti, tai samantyylisistä lähtökohdista käsin, kuin lapsi tuossa esimerkissä. Olen hyvilläni siitä, että minussa on edelleen sitä Lasta, ja että se Lapsi minussa on tarpeeksi eloisa ja voimissaan. Olisi surullista ja järkyttävää huomata olevansa nainen, jonka persoonallisuudessa ei ole enää yhtään Lasta, jolla on jäljellä vain Aikuinen ja Vanhempi. Erkanen noista psykologisista termeistä takaisin omaan naisenlogiikkaani. Koen, että juuri tuo osa minussa on oleellinen osa voidakseni kokea iloa (myös onnistumisen iloa ja oppimisen iloa), voidakseni olla avoin, luottavainen ja utelias tämän elämän suhteen, ja voidakseni olla luova. Jos tuo lapsi minussa ei olisi elossa ja voimissaan, niin olisin todennäköisesti kärttyinen ja suorastaan v****mainen akka, sellainen kuin mitä näen päivittäin kulkemassa hymyttöminä, suupielet alaspäin väännettyinä ja myrskypilvi otsan yläpuolella salamoiden. He kulkevat kuin tankit, kaiken eteen osuvan joko omaan jonoonsa jonon jatkoksi liittäen tai alleen murskaten. Eikä sen akan suusta kuulu hyvää eikä kaunista, vaan rumia sanoja suoltaen tuo itsensä väärinymmärretyksi ja sorretuksi kokeva kimpale jatkaa jyräämistä ja hajottamista, murskaamista ja tuhoamista, tajuamatta, että tuhoaa samalla itseään, sisältä päin, ja ihan itse. Siksi sanoin "kimpale". Sisuksista puuttuu ilo, onni ja elämänmyönteisyys. Ihan sama pätee myös tiettyihin miehiin. Entäs sinä ja sinun sisäinen Lapsesi?

Sitten ihan muuhun asiaan. Tämä on suoranainen mainos mitä yllättävimmästä kenkäkaupasta täällä Alanyassa. Tuo kyseinen kenkäkauppa on tullut nähtyä kymmeniä, kymmeniä kertoja, ja aina olen kulkenut sen ohi. Tänään tuttava usutti minut sisälle, muuten olisin kulkenut ohi edelleenkin. Sisältö oli todella positiivinen yllätys. Tämä on sellainen kenkäkauppa, jossa löytyi naisille nahkakenkiä, siis ihan oikeata nahkaa olevia laadukkaita kenkiä. En nyt viitsi laittaa tähän mitään kenkämerkkejä, sillä tuolla oli pari kolme sellaista kenkämerkkiä, että omia ostohaluja piti ihan tietoisesti hillitä. Voi jestas että oli mieleisen näköisiä nahkakenkiä, ja vieläpä jalassa hyvin istuvia. Pitkä mustien nahkakenkien metsästykseni ei vieläkään päättynyt, sillä sopiva koko oli loppunut. Tuolta löytyi vaikka kuinka monia mieleisiä ja sopivia kenkiä mitä upeimmissa väreissä, nahkaisena ja hyvin hinnoiteltuina. Minä palaan tuonne vielä monta kertaa... Sari, sinulle siellä olisi ollut sellaisia turkooseja luomuksia, että olisit päässyt ostamaan myös isomman matkalaukun 😂. Nyt vaan en kehdannut kuvata kaikkea, kun se ei oikein ollut suotavaa. Kuudennen kenkäkaupan jälkeen meille molemmille tuli kenkä-ähky, päiväkohtainen kiintiö täyteen, ja jatkamme yllätysten kierrosta jokus. Tavoitteena jatkossa on mennä myös sellaisiin paikkoihin, joissa emme ole koskaan aiemmin käyneet.

Yemenı ayakkabı (Jemeni-kenkä) on paikalliselle nuorisolle järkytys, varsinkin tällaisen ulkomaalaisen jalassa, totesin taas tänään saamieni kommenttien perusteella. Eräskin nuori kenkäkauppias sanoi "OMG, etsitään sulle oikeat kengät", vaan eihän heillä ollut muuta kuin niitä karmeita muovikenkiä, keinomateriaalikenkiä. Tiesin, että kävelemme tänään paljon, ja että tarvitsen kengät, jotka on helppo laittaa jalkaan, jotka sopivat asuni väriin jne. Kun kotona ei ollut niitä mustia kävelykenkiä, niin laitoin jalkaani  nuo supermukavat jemenit. Sekä jalat että selkä kiittivät valinnasta, ja ainakin samassa bussissa lähellä istuneilla opiskelijatytöillä oli hauska kotimatka koulupäivän jälkeen, kun saivat nauraa kengilleni. On kiva tuottaa iloa kanssaihmisille.

Nauratapa huomenna edes kahta ihmistä, ja muista hymyillä vastaantulijoille edes yhden tunnin ajan. Ehdit muuttaa monen ihmisen päivää. Hyvä voittaa aina, ja hyvyyskin leviää tehokkaammin kuin pahuus, kunhan sitä vain muistaa käyttää ja levittää. Sytytä siis hyvä itsessäsi, ja jaa sitä eteenpäin niin pajon kuin jaksat. Tässä ajassa ja maailmantilanteessa se on tarpeen, ja parasta mitä voit tehdä.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit"

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit" on vapaasti suomennettu säe Rumin rakkausrunosta. Ihan irrallaankin se on valtavan
kiinnostava lause. Koko runo on hyvin mielenkiintoinen. Itse asiassa tuota säettä makustellessa, pohtiessa ja pyöritellessä menisi helposti vaikka kuinka paljon aikaa. Siitä saisi vaikkapa kokonaisen kirjan, sekä fiktion ja tunteen puolelta, että joku älykkö ihan viisaidenkin sanojen kera. Minä jätän ne viisauden sanat muille, ja mutustelen asiaa hieman mutu-pohjalta tämän naisen logiikalla, ja koska on taas yö pitkällä, niin rajallisesti.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". Otetaanpa esimerkiksi henkilö, joka etsii toisista virheitä, mokia, likaa ja törkyä, ja listaa niitä itselleen talteen tulevia käyttötarkoituksia varten, kyseisten ihmisten vahingoittamista varten. Hän rakastaa tätä etsintää, tuntee siihen suurta viehtymystä ja käyttää paljon aikaansa. Hänellä on pohjaton kiinnostus tuohon sonnankaivuuuseen, ja hän iloitsee yhdessä kaltaistensa kanssa, kun löytää jotakin. Säkeen perusteella ei ole väliä koulutuksella, ammattiasemalla, aviopuolison tittelillä, pankkitilin saldolla, asumisen tasolla tai millään muullakaan, sillä kaulassa killuvista kultahelyistä huolimatta tunkionpenkoja on tunkionpenkoja, sonnankaivaja on sonnankaivaja.

Tunnet varmaan vanhan intiaanitarun, jossa vanhus opettaa lapselle, kuinka jokaisen ihmisen sisällä käydään taistelua hyvästä ja pahasta. Tarun mukaan vastakkain ovat hyvä ja paha susi. Lapsen kysyessä kumpi voittaa, on vastaus looginen "se, jota ruokit". Sonnankaivajan suhteen on ihan sama asia. Jokaisessa meissä on sonnankaivajaa, toisillä lähes hävinneenä, toisilla voimallisena voittajana. Kyllä, minullakin. Kukin meistä on tehnyt valintansa itse. Aikuisen kun erottaa lapsesta juuri se, että aikuinen voi itse valita mitä tekee ja mitä ei tee. Sonnankaivaja on siis itse valinnut olevansa sonnankaivaja. No, siitä voi myöskin yrittää opetella pois, sillä niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. Sitten on niitäkin, jotka viihtyvät kyseisessä tehtävässä, ja esittelevät löytöjään muille.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". On kuulemma olemassa ihmisiä, jotka varsin voimallisesti uskovat, että jokaisessa

ihmisessä on jotakin hyvää. He uskovat ihmisen hyvyyteen, rakkauteen, armoon ja toivoon, ja levittävät hyvyyttä ympärilleen siellä, missä liikkuvat. Kun sanon, että tuota ihmistä kannattaa varoa, sanoo hän, että onpa tuolla ihmisellä kauniit silmät, ja on ehkä ollut raskas elämä, tarvitsee hoivaa ja rakkautta. He jaksavat rakastaa niitäkin, jotka sylkevät päälle tai pyrkivät musertamaan, ja ennenkaikkea niitä, joilta itseltään on jo toivo ja voimat kadonneet. Tuttu tai tuntematon, sillä ei ole väliä. Ihminen, eläin tai luonto, silläkään ei  ole väliä. Aina ja kaikessa he näkevät hyvää, edes pienen ripauksen, välittämistä varten tarpeeksi.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". Äärimmilleen väsynyt, äksyilevä ja nuhjuinen rahan pyytäjä, mitä hänessä näet? Humalainen, alkoholin turvottama mies pissat housussa, mitä hänessä näet? Kanssaihmisiään tietoisesti kerrasta toiseen pettänyt pukurouva, kieroja konsteja käyttävä kauppamies, seläntakana peloissaan haukkuva entinen tuttava, konkurssin tehnyt yrittäjä, äärimmäisen hankala naapuri, psyykkisesti sairastunut työtoveri tai perheensä hyvinvoinnin suhteen välinpitämätön himopeluri, mitä heistä näet kun heitä katsot? Jos siis edes katsot. Todennäköisemmin moni on näkemättä, sulkee silmänsä eikä ole huomaavinaankaan. Tai tuo ensimmäisessä esimerkissä kerrottu sonnankaivaja, mitä hänessä näet kun häntä katsot?

Sillä, mitä joku muu tekee, ei ole mitään väliä minulle tai sinulle. Ainoastaan omilla ajatuksilla ja omilla toimilla on väliä omalla kohdalla. Minä kerron oman arvoni sillä, mitä minä etsin. Sinä kerrot oman arvosi sillä, mitä sinä etsit, mutta minulle sillä ei ole merkitystä, koska se ei ole minun elämääni. Ja hän kertoo oman arvonsa sillä, mitä hän etsii, mutta sekin on hänen asiansa, eikä siis ole minun tai sinun työmaata eikä arvosteltavissa millään tavoin. Tässä asiassa oma napa on tärkein, siis tärkeintä on hoitaa kuntoon oma osuutensa, omat valintansa, oma tapansa nähdä muut ihmiset ja hyvä heissä. Minun työsarkani tässä asiassa on pitkä ja kivinen, todella työläs. Mites sinulla?