Asenteen avartamista ja tonttineuvotteluja

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Lämmin sää sai lähtemään vaatekauppakierrokselle, koskapa omasta vaatekaapista ei löytynyt säähän ja asemaan sopivaa mekkoa. Kyllä, luit oikein. Puhun siitä taas kerran ääneen, sillä jälleen muutama puolituttu ja äärimmäisen vähään kankaaseen verhoutunut turistinainen on kommentoinut pukeutumistani. Ja sorry, puhun suorin sanoin, niin ei tarvitse arvailla. Mitä * se sulle kuuluu, eli kiukku on joskus se ensimmäinen reaktio. Joskus ensimmäinen reaktio on sääli sanojaa kohtaan, kun katsoo miten hän on pukeutunut pelkkiin alusvaatteisiin. Toisinaan ensimmäinen tunne on epäusko, sillä ei voi kuin ihmetellä että haluaako runsaasti riippuvan ja kurttuun rypistyneen nahkan omistaja oikeasti esitellä tissivakoa, jossa dekoltee on valahtanut ainakin 5 cm, tai reisiä, joissa riippuliha myöntyy maan vetovoimaan. Eh. Sitten tuohon alussa mainitsemaani asemaan. Omalla pukeutumisellasi ja käyttäytymiselläsi määrittelet paljolti omaa paikkaasi yhteiskunnassa. Jos olet vain turistina (tai minä Suomessa turistina) niin silloin sillä asemalla ja pukeutumisella ei ole niin väliä. Siellä missä asut, haluat oletettavasti olla mahdollisimman korkeassa arvossa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Tai vähintään hyväksytty ja jollain tavoin arvostettu yhteiskunnan jäsen. Turisti on aina ulkopuolinen, ei-kotoutunut. Siksi ulkosuomalaiset harvoin haluavat jäädä turistin asemaan (vaikka jotkut turisti-suomalaiset siihen suuntaan yrittävätkin painostaa).

Ne minun pukeutumiseni arvostelijat, joille olen ko tilanteessa näitä kysymyksiä esittänyt, ovat sitä mieltä että naisella kuuluu olla oikeus pukeutua juuri niin kuin hän haluaa... Aivan. Aivan! ...ja he jatkavat, että vanhenemisesta ja ryppyisyydestä huolimatta. Useat heistä ovat kommentoineet, että en heidän mielestään ole hyväksynyt omaa vanhenemistani ja vartaloani, koska en halua pukeutua normaalisti = heidän tavallaan. Unohtuiko jotakin? Kyseinen sanoja voisi palata sanojensa alkukohtaan (oikeus pukeutua niin kuin haluaa). Hän siis haluaa oikeuden pukeutua niin kuin haluaa, mutta minulle sitä oikeutta ei suoda, vaan minun pitäisi pukeutua niin kuin hän pukeutuu. Silloin hän on tyytyväinen. Se, että minä pukeudun eri tavalla kuin hän,häiritsee häntä Niin Paljon, että se on ihan pakko ottaa puheeksi muutenkin kuin kaverin kanssa kuiskuttelemalla. On niin vaikea hyväksyä erilaisuutta. No, aina löytyy joku töhö, jonka ajattelukapasiteetti loppuu kotikylän bussipysäkille, mutta se hänelle sallittakoon. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, ihan heti. Itseään voi aina kehittää ja avartaa ahtaita ajatusmallejaan, paitsi jos kokee olevansa täydellinen jo sellaisenaan. Herra varjele...

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Tuosta päästäänkin seuraavaan aihepiiriin, toiseen metsäsuomalaiseen haasteeseen. Anteeksi, sinä sydämellinen nainen. Puhun tästä siksi, että sinulla on potentiaalia avata silmiäsi tässä asiassa. Sanomisestani huolimatta arvostan sinua monin tavoin.  Jälleen kerran tuli vastaan suomalaisia, jotka ovat äärimmäisen uskonnollisia, niin uskonnollisia, että minultakin piti tulla tarkistamaan kysyen "oletko hylännyt oman uskontosi ja kääntynyt, vai miten on". Ai, minä kun luulin, että Suomessa on uskonnonvapaus. Siitä on oikein lakikin. Ja on myös vapaus olla uskomatta jos niin haluaa. Nykyään tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa ei enää ole uskonnonvapautta, eikä vapautta olla uskontojen ulkopuolella, etenkään jos olet ulkosuomalainen, ulkomaalaisten kanssa tekemisissä oleva, ulkomaalainen tai muuten erilaiselta näyttävä. Sitten toinen asia: "oman uskontosi". Tarkoittiko kysyjä hänen omaa uskontoaan vai Suomen valtion uskontoa? Ilmeisesti Suomen valtion uskontoa. Oma uskonto tai uskomattomuus on jokaisen oma asia. VAsta silloinhan se on oma. Ja silloin sitä ei tarvitse edes kysyä. Useimmissa kulttuureissa ei ole edes kohteliasta kysyä. Kysyjä oli muutoin sydämellinen ihminen, kiltti ja asiallinen, eikä ollut humalassa niin kuin suurin osa kohtaamistani suomalaisista turisteista. Hän ei vain ajatellut loppuun asti. Toimi niin kuin hänet on kasvatettu (ja aivopesty). Tuolla sana-asettelulla on ihan turha puhua mistään suvaitsevuudesta, tai selittää kuinka hyväksyy myös ateistit ja muut uskonnot kunhan... blaa blaa blaa.

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Joten mitäpä jos taas laittaisi silmilleen ruusunpunaiset lasit, ja kuvittelisi että kaikki on hyvin. Voisi vaihtaa puheenaiheenkin itselle paljon mieluisampiin, sillä uskonnon varjolla tehtävä luokittelu ja lajittelu, samanlaisuuden vaatimus ja sitä kautta oman paremmuuden (tahatonkin) korostaminen jne ovat yksi vallankäytön muoto, ja rahan ahneuden lisäksi toinen pääsyy maailman sotiin, inhimillisiin kärsimyksiin ja ihmisten kurjuuteen. Ilman uskontofanatisteja ja ahneita, rahan ja vallanhaluisia ihmisiä maapallon anti riittäisi kaikille, ja  kärsimystä olisi paljon vähemmän. Nuo ruusunpunaiset silmälasitkin ovat taas tulleet muotiin 😁. Minulla on niitä parit tallella 1990-luvun alusta, joten ei kun silmille vaan. Helpottaa kummasti. Ihan samalla tavoin kuin asioilta ja ilmiöiltä silmiensä sulkeminen. Sekin kun on muoti-ilmiö. Ei muuta kuin tiukka katse omaan napaan, keskity, keskity ja unohda kaikki muu ympärilläsi. Siinähän on hyvä olla, ja näköala on maailman paras. Eikö?

Koska aiemmin julkisesti kommentoin Lääkärikeskus Mehiläisen toimintaa, niin kommentoin tässäkin vaiheessa. Se aiemmin kaipaamani nilkan kuntoutussuunnitelma-asia etenee. Ortopedi on kirjoittanut minulle lähetteen fysioterapiaan, fysioterapeutin arviointiin ja ohjaukseen. Suomeen. Kiitos. Voi olla etten käytä tällä kertaa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.

Koipi voi vaihtelevan paksusti. Em. shoppailupäivänä suunnittelin käveleväni vain 1-2 km. Todellisuudessa matkaa kertyi GoogleMapsin mukaan 4,6 km 😯. Viimeinen vajaa kilometri oli jo tosi kivulias, mutta bussipysäkille asti oli tarvis kävellä. En sitten taaskaan hahmottanut kuinka paljon matkaa todellisuudessa kertyy, ja ettei se nyt ihan vielä ole hyväksi nilkkatuesta huolimatta. On nimittäin kipeä, kiristävä ja turvoksissa. Eilen yritin laittaa normaalia kenkää jalkaan, myös isoja, tohvelimaisia kenkiä. Ei mene. Turvotusta on niin paljon, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rantasandaali. Kotioloissa ja ihan pieniä tasamaa-kävelyreissuja liikun ilman nilkkatukea, vaikka silloin turvotusta kertyykin paljon enemmän kuin nilkkatuen kanssa. Vaan paranee se, joskus, vähitellen.

Satamakadulta lamput päivänvalossa

Eilen illalla käytiin ensimmäinen tontinostoneuvottelu erään vuoristolaisen kanssa. Hyvin mielenkiintoista. Hänen tonttinsa sijaitsivat sellaisella alueella, että sieltä periaatteessa oli merinäköala. Siksi hintakin oli hänen mielestään kohdillaan. Kiikarilla nähtävä merinäköala ei kiinnosta minua vähääkään. Ainoastaan tontin sijainti ja koko ~ tontin hinta. Kauan ennen kuin sain Kalen asunnon intuitio sanoi, että menen Kalelle. Siellä ollessa ikkunasta näkyi alue, jossa intuitio sanoi minun asuvan seuraavaksi. Asun siellä nyt. Täällä erään alueen kohdalla tulee fiilis kuin kotiinsa ajaisi. Mutta toisaalta intuitio sanoo, että muutan lähemmäs Gazipasan kenttää. Joka tapauksessa aktiivietsintä on alkanut ja neuvotteluita  käydään. Eilinen neuvottelukumppani tiesi ko alueelta lisää ystävänsä omistamia, myytäviä tontteja ilman merinäköalaa, ja aikoi ottaa yhteyttä ystäväänsä. Katsotaan miten käy, sillä ja parilla muullakin suunnalla.

Saarnastani huolimatta aurinko paistaa, lämpö hellii ja elämä on mallillaan. Nautitaan päivistä ja tehdään parhaamme asioiden parantamiseksi.

Joulutorilla

Alanyan Joulukuusi 10.12.2017 päivänvalolla

Alanyan kansainvälinen Joulutori avautui taas. Joulutori on hyvä esimerkki suvaitsevaisuudesta. Siellä on esillä vähemmistöt, heidän perinteensä, uskontonsa, tapansa, juhlansa ja herkkunsa. Ja kylläpä niitä vähemmistöjä olikin paljon. Oli yllättävän paljon eri maiden ja kuppikuntien kojuja. Alue sinällään ei ole valtavan laaja, ihan riittävän laaja kuitenkin, mutta sinne ahtautuneiden ihmisten määrä on aika hurja. Ehkä avajaispäivästäkin johtuen alueella vallitsi tänään suoranainen tungos. Ihmisiä meni ja tuli kylki kyljessä ja peräkanaa koko ajan, isona massana.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17

Oli vaikea löytää juuri sitä kojua, jota etsin. En varmaan olisi heitä löytänytkään, mutta he tervehtivät minua ohi kulkiessani, ja siitä huomasin tulleeni perille. Minä en yleensä väsy isossakaan ihmismassassa kulkiessani, mutta tänään oli huono päivä. Olen edelleen kortisonin lopetuksesta hieman kipeä, ts. lisämunuaislamainen, ja väsähdin tuolla sekä ystävääni että tuota tietyä kojua etsiessäni ihan täysin. Messuilla, lentokentillä ja isoissa tapahtumissa yleensä nautin, sillä ne ovat mieluisaa vastapainoa yksin olemiselle, ja valtavan hyviä paikkoja havainnoida ihmisiä, tilanteita ja poimia talteen erilaisia henkilöhahmoja.

Päivämme oli harmaa, sateinen ja viileä, joten ihmiset joutivat hyvin tapahtumaan, ja joutanevat muinakin päivinä. Tapahtumaa on mainostettu paljon, ja se on herättänyt ihmisissä mielenkiintoa ja halua nähdä ja kokea. Tuota viereistä kuvaa hieman ihmettelin... miten siihen onkin osunut tuollainen tyhjä alue? Vaan niin se näkyy olevan tuossa keskustan kadulta otetussa liikennekuvassakin. Halusin ottaa kuvan siksi, kun keskusta oli täynnä sekä autoja, skoottereita, mopoja, fillareita että jalankulkijoita... paitsi juuri sillä sekunnilla kun kamera tarkentaa. Toinen puoli asiaa on se, että tämä kännykän kamera on hidas, siis ihan oikeasti todella hidas, ja moni väistyy edestäkin juuri sen takia, kun näkee että kamera nousee ja tarkennan, tähtään, tarkennan, yritän laukaista ja tarkennan taas... ja joskus jossain vaiheessa saan kuvan otettua.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17

Siinä vaiheessa kun lähdin alueelta pois ja odottelin jo bussipysäkillä alkoi tipahdella vesipisara silloin ja toinen tällöin. Puolen tunnin kuluttua olin kotona, ja keskustasta soittava ystäväni sanoi että siellä sataa ihan kaatamalla. No, ainakin osasin poistua sopivaan aikaan. Alkava viikko on vaihtelevaista säätä, ja ennusteen mukaan useimpina päivinä onneksi paistaa aurinko, ainakin johonkin aikaan päivästä. Luultavasti. Se edellinen viikon sadejaksoennustus on muuttunut positiivisempaan suuntaan.

Siis ihan oikeasti tie oli kaikine neljän kaistan osalta täynnä, jalkakäytävä oli täynnä, ja kuvaan jäivät vain nuo parkkeeratut kulkuvälineet 😎 .

Turkkilaisen tv-sarjan katselu on antanut minulle paljon. Olen saanut siitä hupia, hyviä nauruja, kulttuurioppia, kielitaitoa ja yllättävän paljon naisten suuttuessaan käyttämiä "ei niin kauniita tai kohteliaita ilmaisuja". Minulla oli erittäin hyvä syy suuttua pitkäaikaiselle ystävälleni, turkkilaiselle miehelle, ainakin jos minulta kysytään. Hänen mielestään syytä ei välttämättä ollut, tai se ei ollut hänen syy vaan jonkun muun, luultavasti joku nainen on mokannut, on sanonut tai tehnyt jotain tai sitten ei ole sanonut eikä tehnyt vaikka olisi pitänyt jne. No, joka tapauksessa suutuin tulisesti ja lujaa, ja turkiksi. Huomasin jälkeenpäin että siellä tuli ne sarjasta opitut, naisten laukomat litaniat ihan selkeästi ja oikein, ja vielä oikeassa kohden.

Vähänkö olen ylpeä kielitaidon kohenemisesta. Sen sijaan malttini menettämisestä en ole innoissani, tosin sitä tapahtuu onneksi nykyään tosi harvoin. Yksi syy siihen on se, että ympäriltä on tullut onnistuneesti karsittua pois kaikki sellaiset negatiiviset tyypit, jotka tahallaan aiheuttavat harmia ja harmaita hiuksia. On löytynyt laaja samanhenkisten kaveripiiri ja muutama hyvä ystävä. Tuokin taistelupari jäänee kaveriksi, mutta nyt oli aika ja paikka selvittää muutamia pelisääntöjä ja asettaa rajoja, tämän naisen logiikalla ja temperamentillä.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17

Temperamentistä sanotaan, että se on suht pysyvä, jos olen oikein ymmärtänyt. Minulla tämä temperamentti on kai ollut kymmenennen ikävuoden jälkeen syväjäädytetty, paljolti varmaan isästä johtuen, mutta vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut auki sulamista. Vasta nyt viisikymppisenä voin sanoa olevani taas minä, vapaasti ja sellaisena kuin olen, ainakin täällä. Tonttuillaan taas huomenna lisää.

Juhlia nyt ja kohta

Pari sanaa nyt käsillä olevasta juhlapäivästä. Olet ehkä huomannut, että Turkissa on nyt
erityinen viikko. Tällä viikolla, tänään ja tänä yönä juhlitaan Turkissa Mevlid Kandılı -nimistä prof. Muhammedin syntymäpäiväjuhlaa. Tälle yölle on omat erityiset rukouksensa, ja ihmiset ovat aktiivisia sekä syntymäpäivää kunnioittaakseen että perheelleen hyvää rukoillen. Tänä yönä avoinna olevat moskeijat täyttyvät rukoilijoista, ja rukoilijoille vastataan, toiveita täytetään. Mevlid Kandılısta on lisätietoa Alanya Adres -lehden sivuilla.

Passista. Kävin aiemmin Verkkokauppa.comin mainostamassa 1 € passikuvassa. Kyllä oli Niin karmea kuva, että sillä voisi vaikka pelotella lapsia. Juu, ei ollut kuvaajan vika. Mukava kuvaaja, asiallinen laitteisto ja Mahtava hinta. Raaka valo näytti kaikki rypyt, silmäpussit ja ikävuosirenkaat sekä harmaat hiukset. Hyvä etten polvilleni pudonnut kun näin sen kuvan. Voitko kuvitella kuinka sielua riipi katsella paljon itseään vanhemman naisen kuvaa valokuvasta, jota sanotaan omaksi passikuvaksi.

Aikani kun sitä pyörittelin, niin päätin mennä Villen Kuvaan, uudestaan passikuvattavaksi.
Jep. Aamulla pikalähtö, ilman meikkiä ja hiukset pesun jäljiltä hieman kosteana ja laittamatta. Ulkona sataa räntää ja "kampaus" asettuu taas siihen "suosta revitty"-asetelmaan. Kuvaamon peiliin katsoessa sielua riipii jälleen sen verran, että poskillekin nousee puna. En nyt sano mikä sen tunteen nimi on. Arvaa. Naiskuvaaja ottaa kuvan, ja hymyilin koko bussimatkan asunnolle asti :)) . Jotenkin kivasti pehmeällä valolla otti, ja hiuksetkin siirrettiin kasvoilta ihan kohtuullisesti sivuun. Ei näy rypyt eikä silmänaluspussukat, harmaat vielä vähemmän. Jee! Kannatti käydä.

Passihakemus tuli täytettyä netissä, ja se oli sujuva ja helppo projekti. Ainoa mitä kaipasin, oli varma tieto siitä minä päivänä passi on valmis. Nyt sitä tietoa ei saanut. Mahdollisesti ehkä kenties, jos... joten odottavan aika on pitkä. Passin saapumisen valitsemaani toimipisteeseen, tai johonkin, saan tietää tekstiviestillä / sähköpostilla sitten kun se on saapunut ja noudettavissa. Jostakin omat tiedot -kohdasta voi kuulemma katsella mahdollisia ilmoituksia. Joten, uskallan ostaa lentoliput vasta sitten, kun passi on kädessä.

Toistaiseksi näin ei ole. Niin että odotan, toivon ja katselen erilaisia lentovaihtoehtoja edelleen, jälleen ja taas. Tunnetustihan viimeisenä mahdollisena päivänä ostettavien lentojen hinta on korkea. Mitä lähemmäs työhaastattelupäivä tulee, sitä tukalampi on olo, kun ei ole varmaa lentoajankohtaa ja lippuja jo ostettuna. Jaksaminen on muutenkin äärimmilleen venytettynä juuri nyt, eikä energia tahdo riittää edes kaikkiin arjen kiemuroihin. Tämä karmea pimeys ja loppumaton yö vie voimat tuhannen tehokkaasti. Onneksi on toivoa valosta ja virkistymisestä.

Alanyassa "kaiken nähneiden" kannattaa ajella Gazipasaan. Siellä on nyt virallisesti avattu uusi, valtavan iso patorakennelma. Samoin kuin DimCAyin padonkin takana, on maisema muuttunut ja nähtävillä on isohko patojärvi. Gazipasan padon paikkaa en osaa vielä selittää, mutta käyn siellä joskus, ehkä jo tämän vuoden puolella, ja kerron sitten kuvakertomuksen keinoin mistä se löytyy ja miltä siellä näyttää.

Alanyassa on tulossa jälleen Joulutori kaupungintalon taakse ja satama-alueelle. Viereinen kuva kertoo asiasta lisää. 10.12.2017 kello 10-20 on juhla-alueella tapahtumia, ja toki joulukuusi seisoo satamassa paikoillaan seuraavat pari viikkoa iltojen valoilona. Kuusen olemus on tosi paljon erilainen päivänvalolla ja iltavalaistuksessa. Käykäähän katsomassa.

Alanyan KAupunginteatterissa on 3.12.2017 vammaisten päivän kunniaksi De Saint-Exuperyn Pikku Prinssistä lapsille ja aikuisillekin suunnattu teatteriesitys. Lisätietoja löytyy turkiksi kaupungin sivuilta.

Ainakin tietokoneilla kuvat saa klikattua isommaksi. Kännyköitten kohdalta en osaa sanoa.

Alanyan lähipäivien nautintoja

Alanyan kaupungin Ramazan-kuukauden konsertit ja tapahtumat

MOnenlaista mielenkiintoista konserttia, esitystä, nähtävää ja kuultavaa on tarjolla nyt seuraavan kuukauden aikana.

Pop-artisti Mustafa Cecelin Alanyan konsertti peruuntui sateen takia viikko - pari sitten. Hän konsertoi Antlyassa 28.5. kello 22.15 alkaen Karaalioğlu Parkı -nimisessä puistossa. Google Maps löytää puiston tuolla nimellä.

Tämän tekstin yhteydessä olevat kuvat kertovat Alanyan paastonajan konserteista ja tapahtumista. Nämä listalla olevat tapahtumat ovat Alanyan kaupungintalon takana ja/tai satama-alueella.

Paastokuukauden aikana on joka ilta kello 21.15 alkaen lapsille tarjolla illusionisti-jonglööri Kerem Eserin esityksiä tai lastenteatteriesityksiä. Aikuisille on tarjolla mm. taidemusiikkiesityksiä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.

Alanyan Keykubat-rannalla, eli Oban ja Tosmurin puoleisella itäisellä rannalla nähtiin tänäänkin punainen

www.alanya.bel.tr

vesialue turkoosin meren rantavesissä. Kun on ollut runsaat sateet, ja vuorilta jokia pitkin tulee kyseiselle rannalle runsaasti makeaa vettä kaikkine mukanaan kulkevine maa-aineksineen yms, niin rantavesi näyttää punaiseksi värjäytyneeltä. Tämä on tavallista runsaiden sateiden aikana, eikä sitä kannata pelätä. Esim. DimCAyin kohdalta maaperä on monin painoin punaista, maa-aines on punaista. Siellä lähistöllä asuvien parvekkeet ja sisätilatkin nauttivat kovatuulisina päivinä punaisesta pölystä, jota punertavasta maasta nousee. Suomessakin monet jokivedet ja järvivedet ovat väriltään maaperästä yms veden mukanaan kuljettamista aineksista riippuen eri alueilla erilaiset. Alanyan rantavesien väristä liikkuu monenlaisia huhuja, joita ihmiset joko tietämättömyyttään tai vahingoittamistarkoituksessa levittävät. Ihan kaikkea ei aina kannata uskoa, ja sopiva annos perus-järjenkäyttöä kannattaa olla mukana reissussakin. Vesien tilaa ja terveellisyyttä valvotaan Alanyassa nykyään tarkkasti. JOs rannalla ei ole näkyvästi merkittyä veteenmenokieltoa, niin vesi on turvallisesti uimakelpoista, ja uimisesta voi nauttia niin kuin

lomalaisen elämään kuuluu. KUn veden mukana on punaista, hienojakoista maa-ainesta tarpeeksi, niin näkyyhän se punertavana siellä, minne Oba- ja DimCayi-joet laskevat. Gercek Alanya -lehden artikkeli aiheesta on tässä.

Sitten ruokaan...
eräästä lähteestä löytyi ohje siihen, kuinka joissakin turkkilaisissa ravintoloissa valmistetaan se herkullinen, punainen ja hieman tulinen tarjottava, joka tulee alkupalana palloleivän tms leivän, maustetun jogurtin ja oliivien kera. Jos kysyt baaripojilta kyseisen tarjottavan nimeä, niin he sanovat salsa. No, tässä pari vinkkiä sen valmistukseen, joskin se onnistuu myös hieman vähemmillä aineksilla.

Tarvitset
3 tomaattia kuorittuna ja pieneksi silputtuna
1 kurkku kuorittuna ja pieneksi silputtuna
2 vihreää, suippopaprikaa hienoksi silputtuna, mietoja,
2 punaista paprikaa hienoksi silputtuna, vähän

vahvemman makuisia
1 tl pul biber -jauhetta, joka on jauhettua/ murskattua punaista paprikaa, eri tulisuusasteita,
1 tl chilijauhetta, keskivahvaa tai mietoa
1 rkl paprikamurskaa, valmista tiivistä mössöä (biber salçası). Perusraaka-aine "lähes kaikissa ruoissa".
1 tl minttua (osa käyttää imntun sijasta persiljaa)
1,5 tl viinietikkaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1/2 tl sumakkijauhetta
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Ei kun kokeilemaan. Ja konsertteihin nauttimaan musiikista, jota ei ihan joka päivä Alanyassa kuule, vaikka nyt useampana päivänä kuuleekin.

Nuo siniset kuvat ovat Alanyan kaupungin jakamasta Ramazan-ohjelmasta.

Suomalaisuus, Koraani ja mörön pelko

Uskonnot, uskonnollisuus ja uskontojen pyhät kirjat. Tähän kuumaan ja päivänpolttavaan aiheeseen kajoan tässä tekstissä

Toora, kuva sivuilta ennustuksia.com

yhdestä näkökulmasta. Itse ainakin koen sen kuumaksi aiheeksi sen perusteella, mitä suomalaisten keskuudessa näen ja kuulen. Rajaan tämän tekstin nyt vain suomalaisiin, koska evankelisluterilaisuus on kuitenkin kristinuskon uskontopuun pieni sivuhaara, ja se, jonka parhaiten tunnen. Suomalaisten keskuudessa on evankelisluterilaisuuden lisäksi viisi siihen kuuluvaa herätysliikettä (Rukoilevaisuus, Lestadiolaisuus, Herännäisyys, Evankelisuus sekä ns. Viides herätysliike, jossa on kymmeniä erilaisia uskontokuntia, mm helluntalaisuus ja jehovan todistajat). Näistä osa on tosi kaukana perusluterilaisuudesta, mutta Suomen kirkko hyväksyy ne silti kirkkoon kuuluviksi, toisin kuin esim. Yhdysvalloissa on käytäntönä. Ja Suomessa helluntalaiset ovat yhdistys, eivät rekisteröitynyt kirkkokunta. Suomessa on myös mm. ortodokseja, katolilaisia, juutalaisia, buddhalaisia ja uuspakanoita, sekä monia muitakin uskonnoiksi luokiteltavia pieniä ryhmittymiä ja eri maailmanuskontojen edustajia. Uuspakanat otsikon alla puhutaan mm. wiccasta, aasainuskosta, suomenuskosta, luonnonuskonnoista. Luonnonuskontoja Suomessa edustaa Lehto ry. ja Pakanaverkko ry. Suomi on uskonnollisesti kirjava ja "hutera".

Kirkosta eroavien uskonnottomien määrä kasvaa kovaa vauhtia vuosittain. Uskonnottomien määrä on tällä hetkellä noin 25%. Tämän lisäksi kristinuskossa roikkuu mukana paljon tapauskovaisia, joille on helppoa vaan olla ja ajelehtia, ilman, että toimii tai ajattelee kristinuskon mukaisesti. Sitten on sellaisiakin, jotka yrittävät suhteessa läheisiinsä saada jotain statusarvoa siitä, että roikkuvat mukana kristinuskossa vaikka eivät ole todellisuudessa millään tavoin uskontoaan harjoittavia. Monella evankelisluterilaisella on kotonaan Raamattu ja osalla Katekismuskin. Hyvin harva kristitty niitä lukee, suurin osa ei edes koske niihin, muulloin kuin korkeintaan pölyjä pyyhkiessä tai mummon kuolinpesää siivotessaan.

Isolla osalla evankelisluterilaisiksi itseään tituleeraavista ei ole Raamattua tai Katekismusta kotonaan. Heidän
tietämyksensä Raamatun sisällöstä ja opetuksesta on ihan muiden ihmisten ja ulkomuistin varassa... siis hyvin vankalla perustalla? Tällöin elämä on helppoa. Ei tarvitse ajatella itse mitään, tekee vaan niin kuin muut ohjeistaa tekemään. Ja niidenkin, jotka ovat "parempia kristittyjä" omasta mielestään, edellisestä Raamatun opiskelusta tai syvällisemmästä lukemisesta saattaa olla tosi kauan. Ja pieni osa suomalaisista on niitä, jotka oikeasti ovat hyvään pyrkiviä kristittyjä. Myös ateisteissa on paljon hyvään pyrkiviä ihmisiä, he vaan eivät koe tarpeelliseksi kuulua kirkkoon tai sekoittaa uskontoa tuohon pyrkimykseensä tai elämäänsä.

Raamattu, kuva sivuilta pipliakauppa.fi

Monella hieman enemmän koulutetummalla, enemmän ajattemaan tottuneella ja elämään ymmärtävämmin suhtautuvalla suomalaisella ihmisellä on kotonaan Raamatun lisäksi Koraani, joillakin myös Toora. Yleissivistyksen vuoksi. Yllättävän monella asiasta kanssani keskustelleella on. Ja moni sellainenkin suomalainen, jolla ei ole Koraania kotona, kertoi lukeneensa sitä jossakin joskus aiemmin. Nämä ihmiset perustelivat asiaa sillä, että kun meillä on kolme samalla alueella syntynyttä, osittain samakirjaista uskontoa, niin jo ihan yleissivistyksenkin kannalta on mielenkiintoista tutustua näiden kahden muun pyhiin kirjoihin, siinä missä muidenkin uskontojen pyhiin kirjoihin. Se, että tutustuu ympäröivään maailmaan kirjallisuuden kautta, on kautta aikojen ollut viisautta. Yleissivistyksellinen viisaus ei tapa eikä synnytä mitään karmeaa tartuntaa, eikä sitä tarvitse pelätä, niin kuin tietyissä ryhmissä nyt luullaan. Normaalilla ajatuksenjuoksulla varustettu ihminen voi nykyisessä Suomessa ihan itse valita mihin uskoo, paitsi ehkä tietyissä evankelisluterilaisuuden alla toimivissa herätysliikkeissä, joissa on vielä paljon pakkotoimia, manipulaatiota, alistamista ja eristämistä. Joten jos joku evankelisluterilainen suomalainen Tooraa tai Koraania lukiessaan pelkää kyseisen kirjan lukemisen vuoksi jotain pahaa tapahtuvaksi, niin aiheesta kannattaa puhua sielunhoitajan tai psykologin kanssa. Sopiva hoito löytynee kyllä.

Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan kolmen samakantaisen kirjauskonnon pyhistä kirjoista? Juutalaisuus syntyi ensin, kristinusko sen perustalta sen jälkeen, ja islam kristinuskon ja juutalaisuuden perustalta ja niiden jälkeen. Kaikissa on hieman samoja kirjoja / kirjoituksia. Kuinka moni silti tietää nämä pyhät kirjat, siis ihan oikeasti? Tässä ne ovat:

Juutalaisuus:  
Toora eli Viisi Mooseksen kirjaa, Nevi'im eli Profeettojen kirjat ja Ketuv'im eli Kertomusten kirjat. Nämä yhdessä muodostavat Tanachin eli heprealaisen Raamatun. Kirjojen kieli on käsittääkseni heprea. Kristityt käyttävät Tanachista nimitystä Vanha Testamentti, mikä ei ole adekvaatti nimi. Vaikka Kristittyjen Vanha Testamentti ja Tanachi sisältävät samat kirjat, niin Tanachissa ne ovat eri järjestyksessä kuin Vanhassa Testamentissa. Juutalaisten Tooran sisältö on säilynyt sanatarkasti samanlaisena jo lähes 2.500 vuotta. Näiden lisäksi on Mishna ja sitä täydentävä Gemara, joista muodostuu Talmud, eli Tooran selityksiä, lain tulkintaa. Talmudia on sekä Jerusalemin versio että Babylogian versio, joka on näistä kahdesta käytetympi, noin 5.800 sivuinen, 20 kirjan kokonaisuus. Juutalaisuudessa useimmin käytetty pyhä kirja on Siddur, rukouskirja, josta on erikseen arkiversio Sizzur ja pyhäpäivinä käytettävä Mahzor.

Evankelisluterilaisuus (kristinuskon protestanttinen sivuhaara):

Koraani, kuvan lähde: ilmedavet.com

Pyhä kirja on Raamattu, joka koostuu useista eri kirjoista. Raamattu jakaantuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Vanha Testamentti sisältää siis samat kirjat kuin Juutalaisten Tanachi, mutta ne ovat eri järjestyksessä. Protestanttisessa Raamatussa on 66 erillistä kirjaa, joilla on 36 erillistä, ensisijaista kirjoittajaa. Raamattu ei kaikilla kristinuskon suunnilla siis ole samanlainen. Raamattua on käännetty useille eri kielille, enemmän kuin mitään muuta kirjaa, ja monina eri versioina, tekstit ovat muuttuneet moneen kertaan kääntäjien työn myötä. Alkuperäiset tekstien kielet olivat heprea, aramea ja kreikka. Raamatun lisäksi tunnustuksellisia kirjoja ovat mm. Iso Katekismus ja Vähäkatekismus, jotka ovat selittäviä ja ohjeistavia kirjoja. Näiden lisäksi on Yksimielisyyden kirja, Kolme Vanhan Kirkon tunnustusta, Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus, Schmalkaldenin opinkohdat, Paavin valta ja johtoasema, Yksimielisyyden ohje ja Upsalan kokouksen päätös. Suomen evankelisluterilaisilla on oma virallinen virsikirjansa, joista on tullut uusia painoksi mm 1987, 2015 (lisäosa). Herätysliikkeillä on lisäksi omia virsi- ja laulukirjojaan.

Islam:

Turkkilainen Koraani, kuvan lähde ask-iMevlana.com

Pyhä kirja on Koraani, joka on alunperin ja edelleen arabiankielinen, ja muuttumattomana säilynyt kuten Toorakin.
Koraanista on tehty käännöksiä eri kielille, mutta jokaista Koraaniin perehtyvää suositellaan opettelemaan alkuperäisen tekstin luku, jotta voi ensisijaisesti itse lukea ja ymmärtää, ilman, että kukaan ihminen siinä välissä selittää omia tulkintojaan. Vasta toissijaisena on selitetyt ja käännetyt versiot. Muslimit uskovat myös muihin Jumalan lähettämiin kirjoihin, kuten Toora, Psalmit ja Evankeliumi, mutta niiden nykyversioita ei käytetä uskonnollisina lähteinä, vaan ainoastaan alkuperäisempiä versioita. Koraanin lisäksi on Hadith, joka on kokoelma Profeetta Muhammedin tekoja ja opetuksia ja sanontoja, elämäntapa, Koraanin käytännön tulkintaa.


Muslimeja on ollut Suomessa 1800-luvulta asti, ja nyt viimeisen parin vuoden aikana heistä on tullut Suomessa vainottu ryhmä, johon äärioikeistolais-suomalaisten taholta kohdistetaan väkivaltaa sen eri muodoissa. Muslimeja on Suomessa nyt arviolta noin 70.000.


Yllättävintä oli, että näitä tietoja etsiessä jopa edu.fi eli suht keskeinen sivusto Suomessa luokitteli Islamin täysin tekoihin perustuvaksi, eli vain tekojensa kautta ihminen voisi pelastua. Islamin perusteista kertovalla sivustolla tuli vastaan tämä Hadith:   

lähde: edize.com

Profeetta Muhammed (saas) sanoi:
"Kukaan teistä ei pääse Paratiisiin vain hyvien tekojenne kautta." Ihmiset kysyivät häneltä: "Etkö edes sinä, oi Jumalan Profeetta?" Hän vastasi: "En edes minä, ellei Jumala osoita minulle suopeuttaan ja armoaan."
[ Bukhari]


SUomalaisten oppimisesta rasismiin ja nykyisen kaltaiseen rasismin sietämiseen sekä hyväksymiseen kertoo tämä blogiteksti:
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/07/14/siedatysta-terroriin/


"Everyone sees the unseen in proportion to the clarity of his heart, and that depends upon how much he has polished it.
Whoever has polished it more sees more - more unseen forms become manifest to him.
~ Rumi" lähde: Facebook/Rumi



Epäileväisille on tässä pari lähdettä:
http://www.verkkopolku.net/view.php?asiakas=maailmanuskonnot&pageid=1
http://www.edu.fi/perusopetus/uskonto_elamankatsomustieto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_pyh%C3%A4t_kirjat
http://www.ortodoksi.net/index.php/Islam
http://opinnot.internetix.fi/fi



"And you? When will you begin that long journey into yourself?
~ Rumi"  lähde: Facebook/Rumi

Melko kätevää

Ruokatunnin päätteeksi rentoudun hetken blogikirjoittelulla, sillä tätä voi tänään kutsua

Alanya 8.6.2016, illan värejä

rentouttavaksi, vaikkei se sitä ihan joka päivä ole. Pääsääntöisesti kuitenkin nautin kirjoittamisesta. Aamusta alkaen olen ollut opiskelemassa hakukoneoptimointia, avainsanojen valintaa, sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä Helsingissä. Kyllä, juuri siellä pidettiin tänään verkkokauppaa rakentaville tietyn firman koulutus, ja juuri siihen koulutukseen osallistuin, joskaan en fyysisesti läsnä olemalla, ellei sitten kuvaa ja ääntä lasketa fyysiseksi ;). Olin läsnä Skypen ja konferenssikameran kautta. Säästyi monta lentotuntia ja teki hyvää hiilijalanjäljelle. Tärkein kouluttaja minun kannaltani oli mielenkiintoinen ja riittävän kovaääninen, siis että kuulin hänet mikrofonin kautta. Toinen kouluttaja olisi myös ollut tärkeä, mutta hänen äänensä hukkui jonnekin bittiavaruuteen tuolle tuhansien kilometrien matkalle Helsingistä Alanyaan, tai sitten se hukkui jo ensimmäiselle neljän metrin matkalle hänen pöytänsä luota mikrofonin luo. Oli miten oli, nyt on vanhaa tietoa vahvistettu, pari vanhentunutta ajattelutapaa päivitetty ja uutta tietoakin tullut. 

Alanya 8.6.2016 ja puutarhan perustajat töissä

Tässä kirjoittamisen välissä kävin hakemassa avaimet uuteen asuntoon, ja mittailin samalla huoneiden mittoja sekä piirsin pohjakuvan. Hassua, että kiinteistönvälittäjällä ei ollut pohjapiirustuksia, varsinkin, kun he ovat läheistä sukua rakennuttajalle. Olin kai ensimmäinen, joka sitä edes kysyi. Turkkilaiset perheet eivät ehkä ole tottuneet käyttämään tai lukemaan pohjapiirusta. Monelle on ollut vaikeaa lukea tavallista kaupungin katukarttaakaan, ja osa sanoo jo karttaa esille kaivaessa suoraan, ettei ymmärrä siitä mitään. Mutta niin se on joka paikassa. Sitä ei tarvitse mitä ei ole tottunut käyttämään, ja päivastoin. Perjantai olisi ollut muuten muuttopäivä, mutta on luvattu ukkoskuuroja ja runsasta sadetta, joten vaihdettiin päivää ihan varmuuden vuoksi. Kuorma-auto on avoin, eikä viitsi uittaa kalusteita minkäänlaisen sadekuuron alla. Matka on kuitenkin suht pitkä, joten vettä ehtisi kertyä tavaroihin aivan liikaa. On paljon mukavampi vaihtaa ajankohtaa. Tuli tässä samalla mieleen, että millähän suojaan tuon parisängyn ison patjan pölyyntymiseltä ja likaantumiselta... muoviostoksille siis.

Hirmuisen hellyydenkipeä sisälle äskettäin tullut kissa on paijattu tässä välissä, ja ruokittu kolmeen kertaan kun se sitkeästi vaan vaati lisää ruokaa. Eläinlääkärille tuo pitää raahata ihan lähipäivinä, mutta en vieläkään ole saanut ostettua pehmeää kuljetuskassia, tai siis en ole löytänyt sellaista mieluista. Löysin vain sellaisia, joissa oli tosi vähän verkko-osaa, ja kun se ei näe ulos laukusta, niin alkaa kauhea parku. Toinen oli paksua mutta taipuisaa muovia, kirkasta ja läpinäkyvää sellaista, mutta molemmissa päissä oli vain muutama tassun kokoinen reikä. Veikkaan, että katti paistuu sinne laukkuun täällä kuumuudessa hyvin nopeasti. Jäin miettimään, voisiko sivuille tehdä itse lisää ilmareikiä, mutta myyjä arveli, ettei kassi kestä sitä

Alanya 8.6.2016

toimenpidettä. Kolmas vastaantullut oli sellainen pikkukoirien kuljetukseen tehty avoin koppa, jossa on paikka, jonne hihnan voi kiinnittää... voi ja voi, jos on kissassa jotain mihin sen hihnan kiinnittää. 

Tuolle tiikerille ei ole vielä kukaan saanut laitettua kaulapantaa, eikä valjaitakaan. Viimeksikin se matkusti olkalaukussa, avoimessa sellaisessa, niin että pidin sitä niskavilloista kiinni. Oli jokseenkin turhauttavaa, raskasta ja karmeaa kuunneltavaa se reissu. Joten jossain välissä tarvitsisi löytää laajemman tai modernimman valikoiman omaava eläinkauppakin. Eläinlääkärikin myy niitä, mutta hinta on kaksinkertainen eläinkauppojen hintoihin verrattuna, enkä ole siksi vielä sieltä ostanut. Ajattelin, etten sijoita tuohon kattiin muuta kuin lääkkeet ja ruoat, mutta kai tässä on muutettava ajatuskuvioita kun ei se näytä mihinkään lähtevän. Ei ole edes mitään varmuutta, että se pysyy tuolla uudessa asunnossa. Juniorina se palasi tänne Kalelle paljon kauempaakin, ja saattaa palata nytkin.

Aamulla aikaisin olen ruokakaupassa jahtaamassa tietokonetta :)) . Jep, ruokakaupassa. Keskivertosuorittimella, jolle ammattilainen nauraa mutta jolla mummo pärjää hyvin, varustettu tietokone on myynnissä puoli-ilmaisin. KOneen tekniset ominaisuudet ovat muuten hyvät, mutta suoritin ei ole mitään huippuluokkaa. Siitä voi siis tehdä sellaisen mukana kulkevan ja reissussa rähjääntyvän koneen, ilman että kolhut harmittavat hiukkaakaan. Kaupan vastaava sanoi tänään, että niitä ei tule montakaan, joten tule heti aamusta ovien auetessa, niin saat koneen. Tiedän siis missä olen kukon kolmannen laulukierroksen aikaan. Tuosta ajoituksesta tuli mieleeni nuo rukouskutsut, jotka kuuluvat minareetista viisi(kuusi) kertaa päivässä täällä kaupungin keskustan alueella. Kylissähän ne eivät kuulu kuin perjantaisin. Niihin kun oppii, niin ne rytmittävät päivän ihan automaattisesti. Tänään kun tulin asunnolta ulos ja mietin paljonko kello mahtaa olla, niin alkoi kuulua rukouskutsu. Siitä tiesin, että kello on noin viisi. Rukouskutsuajat muuttuvat suhteessa auringon eri vaiheisiin päivän aikana. Tällä hetkellä Imsak on 03:42, Günes 05:26, Ögle 12:58, Ikindi 16:46, Aksam 20:17 ja Yatsi 21:52. Nyt Ramazanin aikana jotkut tuntuvat kuuluvan kovemmin kuin muuna aikana, tai sitten se vaan tuntuu siltä.

Alanya 8.6.2016, illan värejä tässäkin

Sitten pieni katsaus miesasioihin... on melko kätevää, kun aiempi miesystävä parin vuoden takaa ja nykyinen miesystävä ovat samannimisiä. Ei tule ainakaan "hups, lipsahti vanhan nimi -tilanteita". Kätevyys kuitenkin loppui eilen, kun se kaukaisempi ja nyt taakse jäänyt tuttavuus soitti yllättäen. Katsoin vain, että herra A soittaa´, ja vastasin melko intiimisti. Toisesta päästä kuului naurua ja kommentti "oletko kaivannut minua noin paljon", jolloin tunnistin äänen ja tajusin, että teinpä sitten astetta isomman mokan. Hän kun ymmärtää kaiken mahdollisen positiiviseksi kiinnostuksen signaaliksi, vaikka tarkoitus olisikin ihan päinvastainen. No, ei se sittenkään ole kovin kätevää.

Tajusin kuvien päivämääriä kirjoittaessani, että aivoleikkauksesta on nyt kulunut tasan vuosi. Tämä vuosi on ollut raju, uskomaton ja aikamoinen. Ilman leikkausta elämäni olisi päättynyt jo viime kesään, sillä se aneurysma oli ihan räjähtämispisteessä, ja niin isossa suonessa, että henki olisi lähtenyt nopeasti. Kaiken jälkeen nyt kokonaistilanne näyttää hyvältä ja tulevaisuus hymyilee. Sille on helppo hymyillä takaisin, jos ei muuten, niin kiitollisuudesta, että sain uuden jatkon, uuden mahdollisuuden :)) .

Hotelli paloi

Vihannestoripäivä, ja minä unohdin kaupungille lähtiessä Market araban eli sen pyörällisen

Hetki ennen pilveen ajoa, 05/2016

kauppakassin kotiin. +30 C tekee jo sen verran lämpimän olon, etten viitsinyt ihan asiasta tehdenkään lähteä kapuamaan Kalelle hakemaan kärryä ja palaamaan torille, vaan päätin tehdä pienet ostokset. No, ne pienet ostokset painoivat 12 kg, ja olivat kahdeksassa eri muovipussissa, joten käsilihakset poltellen raahasin ostoksia lähimmälle sellaiselle pysäkille, josta tavoitan 3 min aiemmin torin vierestä lähteneen bussini. Ehdin bussiin, niin k uin pari muutakin perässäni hikipäässä ja hengitys puuskuttaen tullutta samanlaisia kassimääriä raahannutta naista. Bussipysäkille tullut tuttava naureskeli, että "nyt sinä näytät ihan turkkilaiselta naiselta, ne kun eivät koskaan käytä sitä kärryä" . Kiva. Siitä huolimatta olen vannoutunut pyörällisen kauppakassin kannattaja. Ainoa haasteellinen kohta on jaksaa nostaa se bussin etuovesta sisälle. Kaikissa muissa tilanteissa se helpottaa elämää oleellisesti. 

Vihannestorilta saa edelleen mansikkaa, joskin näkee, että loppusadosta on kyse. Tosi hyviä ja makeita olivat nämä tämänpäiväiset :)) . Kirsikka on nyt parhaimmillaan. Nektariinit ja persikat ovat juuri tulleet myyntiin. Appelsiinit ja omenat ovat parhaimmillaan. Avokadoa alkaa taas olla tarjolla enemmänkin, niin kuin muitakin herkkuja. Kaikkein reiluimman tarjouksen teki tänään isoja vesimeloneja myyvä mies. Hän naureskeli kun ostin niin pienen palan, ja kerroin, etten jaksa kantaa kotiin isompaa. "Osta neljä kokonaista vesimelonia, niin vien ne ja sinut kotiin samaan hintaan". Jätin ostamatta hövelistä tarjouksesta huolimatta. Päivän positiivisin yllätys ja vaikeimmin ohitettava tuote olivat taatelit. Taatelit ovat nyt in, koskapa paastonaika alkaa tänä vuonna 6.6. eli maanantaina. Pitkän päiväpaaston jälkeen monet antavat ensimmäiseksi elimistölleen lasillisen vettä ja taatelin, josta saa nopeasti energiaa vatsaystävällisessä muodossa. Taatelitkin jäivät torille, koskapa näyttivät hieman kuivatuilta, tai enemmänkin kuivatuilta. Tuoreina, lähes nestemäisinä ne ovat parhaimmillaanminun mielestäni...

 Tuttavat ovat nyt olleet täällä viikon, ja eilen molemmat kommentoivat ihmeissään sitä, että

Ei hassumpi keinun paikka, 05/2016

eihän täällä ole ollut mitään levottomuuksia tai turvattomuutta, hekin kun ovat liikkuneet keskellä yötä lähes joka yö ravintolasta kaupungin läpi hotellille käveltyään. Ja he ovat olleet liikkeellä aamusta asti, läpi koko päivän. Niinpä niin. Tietyillä kaukaisilla Turkin alueilla on levottomuuksia, täällä ei. Tietyillä alueilla Suomessa on paljon vaarallisempaa liikkua kuin täällä, koska pahuus ei ole jättänyt Suomeakaan väliin. Tänään uutisoitiin myös Suomessa lentoasemalla tapahtuneesta suomalaisten toteuttamasta joukkoraivosta, raivoamisesta, jota myös aggressiiviseksi käytökseksi ja mellakaksi kutsutaan, kun verrataan sitä täältä uutisoituihin juttuihin. Suomalaisen joukkoraivon kohteeksi voi nykyään joutua kuka vaan ja missä vaan, ihan mitättömän pienestäkin syystä. 

Olen itsekin joukkoraivon kohteena näiden kirjoitusten vuoksi, olen ollut jo toista vuotta. Haluan tällä sanoa sen, että suomalaisissakin on itsessään ja itsensä keskellä vaarallisia ääriaineksia, ja Suomenkin tilanne on hälyttävä. Pahoinpitelyjä ja väkivaltaisia tapahtumia on sielläkin joka päivä jossain kaupungissa, joskus niitä uutisoidaan jopa pienistä maaseutukaupungeista. Levottomuuksia voi nykyään syntyä ihan missä vaan, missä valtiossa tahansa ja kenen tahansa aloitteesta. Se voi olla vaikka lapsuudesta asti tuttu peräkamarin poika tai naapurin tyttö, joka on jonkin asteisesti seonnut, ja muun maailman esimerkkiä noudattaen toteuttaa jotain älytöntä ja tuhoisaa. Yhdenkin ihmisen tappo on karmeaa julmuutta, ja niitä Suomessa on paljon. Ennen kuin syyttelee muita, kannattaa siivota oma pää ja oma asennemaailma, käytöstä myöten.

Alanyan katujen iltaelämä on hieman vilkastunut viime päivinä. Menimme tuttavien kanssa sekä kivijalkakauppoihin että basaarialueen vaatekauppoihin vielä kello 22, ja ihmisiä oli liikkeellä ihan kohtuullisia määriä. Illat ovat lämmenneet, eikä enää tarvinnut takkia tai paksumpaa paitaa. Viileä tuuli puuttui, ja tilalla oli lämmin ja kostea trooppinen ilta. Aivan ihanaa. Nyt ei puutu enää kuin parveke, eikä sekään puutu kovin kauaa. Päivät olen ollut menossa aamusta myöhään iltaan, ja siksi ei ole ollut aikaa blogillekaan. Eilen olin kotona välillä reilun tunnin, ja ajattelin päivittää, mutta tietokoneen käynnistyminen vei yli puoli tuntia, eikä se silloinkaan vielä ollut tehnyt päivityksiään yms loppuun ja takkuili, joten jäi sitten kirjoittamatta. 

Eilen naureskelimme täällä lomalla olevien parin suomalaisen kanssa taas kerran Suomen

Alanyan alueelta tämäkin, 05/2016

uutisointityyliä. Otsikosta ymmärsi, että täällä paloi joku turistihotelli, ja tuttavat kyselivät ihmeissään, että mikä hotelli ja missä. No, Konaklissa paloi yhdessä viiden tähden hotellissa yksi huoneisto, ja palossa kuoli Antalyasta tänne lomalle tullut nainen hotellihuoneeseen. Palo on poliisitutkinnassa ja lehdet uutisoivat siitä täällä, koska siihen liittyi menehtyminen. Tuossa kyseisessä hotellissa on satoja hotellihuoneita, joista siis yksi paloi ja pari yläpuolista kärsi savuvahingoista. Toki suomalainen lehti voi uutisoida sen että hotelli paloi, mutta aika kaukana realiteeteista ollaan tuossakin uutisoinnissa, niin kuin monessa muussakin Alanyaan liittyvässä uutisoinnissa. Ne uutiset ovat erittäin skandaalihakuisia, lööpeillä myymään pyrkiviä, ja vahvasti mittasuhteet hukanneita, vähän kuin entinen seiska-lehti. Mutta lehdet myyvät kun skandaalinhakuiset ihmiset niitä ostavat, ja raha liikkuu. Rahan vuoksi tehdään paljon asioita, ja tuolla arvoasteikolla "omenastakin voi tulla persikka", jos sillä ansaitsee paremmin. 

Totuus riippuu usein siitä
- kuka sen kertoo, 
- miksi hän sen kertoo
- mitä hän siitä hyötyy
- mistä näkökulmasta kertoja asiaa katsoo
- kuinka laajasti hän pystyy asiaa ja siihen oleellisesti liittyviä muita asioita hahmottamaan ja ymmärtämään, mihin kontekstiin hän asian sitoo.

Tämä viikko on sisältänyt monta hyvin mielenkiintoista kohtaamista uusien ihmisten kanssa, sellaisten, joiden arvomaailma on kunnossa. Tähän viikkoon on sisältynyt myös parin hyötyä tavoittelevan kurdimiehen suututtaminen tietoisesti ja niin tehokkaasti, että he jättävät rauhaan. molemmat ovat jo vuosia minun perässäni roikkuneita "terve terve, mitä kuuluu, missä sinä olet ollut, miksi et tule ravintolaan katsomaan minua, lähdetkö ulos tänään, tottakai olen sinkku, milloin palaat Suomeen, minäkin tulen mukaan" -tyyppejä. Niillä on aina sama kaava, tajuttoman suuret luulot itsestään, selkeä hyötymistarkoitus ja puheet täyttä puppua. Tuttavapiirini on jo niin laaja, että voin kysyä sopivalta henkilöltä, että "montako lasta on Mardinista kotoisin olevalla Ibrahimilla, joka työskentelee Kilim-baarissa" ja saan vastauksen. Sitkein oli se Kyproksen mies, jota en koskaan tavannut kasvotusten vaan juttelin netin kautta hänen kanssaan toisinaan neljän vuoden ajan. Lopulta häneltä itseltään tuli ulos se, että "pääsenkin nyt eurooppaan itse, kun viisumivapaus tulee". Kilimin tyyppikin haluaa vain pois henkilökunta-asuntolasta, jonkun naisen kustantamaan asuntoon ja täyden palvelun piiriin. Niin, ja kotona, kaukana idässä, odottaa vaimo ja kolme lasta autuaan tietämättömänä isännän tekosista. Jotkut asiat ne vaan pysyy, niihin ei aika pysty.

Sitten paapottavista ja hoivaa hakevista hepuista tisseihin. Eilen löysimme Atatürk-patsaan

Lähes muuttovalmis, 05/2015

läheltä hyvin meilenkiintoisen kaupan. Atatürk-patsaalta lähtee kaksi katua Secket Tokukselle, vuoristoon päin. Valitse näistä se patsaalta katsoen vasemmanpuoleinen. Muutamien kymmenien metrien jälkeen vasemmalla on pieni putiikki täynnään naisten rintaliivejä, alusasuja, yöasuja ja bikineitä. Tuo eloisa ja suora nainen kutsui itseään sanalla artist (taiteilija) ja allekirjoitan sen kyllä. Hän katsoi hetken, meni hyllyilleen, ja löysi täydellisesti istuvat bikinit. Kun vielä ohjeistin millainen väri- ja kuviomaailma miellyttää, niin sekin toive täyttyi. Sen lisäksi hän kertoi miksi nykyiset rintaliivit eivät ole hyvät, ja haki kahdet paljon paremmat. Nehän olivat päällä kuin toinen iho, ja asettuivat oikein "edustavasti". 

Kun meitä meni kolme naista tuohon kauppaan, niin ulos tullessa olin kuitenkin ainoa joka ei ostanut mitään. Ne, jotka minulle löytyivät, olivat ilmeisesti kalleinta mitä kaupasta löytyy, enkä ollut henkisesti valmis maksamaan edes todella hyvistä liiveistä niin paljon. Sen sijaan palaan sinne joskus, kunhan ensin sulattelen asiaa hieman. Kauppa ei siis ole halpa, mutta nainen tietää mitä tekee ja valikoima on laaja ja laadukas. Tervemenoa katsomaan, siis naiset. No, voihan mieskin naiselleen jotain ostaa, mutta täydellinen istuvuus ja mukavuus huomioonottaen nainen kannattaa ottaa mukaan ennen ostotapahtumaa. Pelkkä kuppikoko ja ympärysmitta ei todellakaan riitä. Nainen voi kyllä ostaa miehelle alusvaatteet, mutta toisinpäin tilanne on melko toivoton. Mies kun kuitenkin  olettaa, että nainen käyttää niitä, mitä hän tuo, tuntui ne sopivilta ja istuvilta sekä miellyttäviltä tai sitten ei. Jos ei naista saa paikalle tai haluaa yllättää, niin lahjakorttikin on keksitty.