Kauhean iso hämähäkki

Pienokainen, utelias sellainen

Niin vaan ajoin eilen 20 km lenkin potkulaudalla. Onneksi olin ostanut kypärän edellisenä päivänä, se nimittäin tuli tarpeeseen. Ehdin ennen lähtöä miettiä, että onkohan potkulaudassa jotain huollon tarvetta. Tarkistin renkaat ja lisäsin niihin painetta, ja tarkistin jarrukahvat ja niiden toiminnan. Koska ilman lämpötila oli noin +30 C,  niin ajattelin ajaa vain pienen lenkin, ja otin jopa vettä mukaan. Yleensä mukana on vain puhelin, vähän rahaa ja iso annos urheiluhulluutta, joten vesi oli nyt hieman ekstraa. 

Heti lähdössä, pihassa, katkesi takajarrun vaijeri, ja kävi ilmi että etujarru ei pitänyt juurikaan. Keräsin jarrusta irtoavat osat pieneen muovipussiin, ja kokeilin että loput pysynevät paikallaan kunhan en vaan osu jalallani niihin. No, ilman jarruja liikenteen ja ihmisvilinän seassa olisi parempi ajaa niin hiljaa että kengänpohjalla voi jarruttaa, eikä siinä silloin ole paljon potkuille tarvetta. Juu, muistin jarruttomuuden alkumatkasta sekä muutaman epätoivoisen jarrutusyrityksen ja pikaisen laudalta hyppäämisen yhteydessä... muissa kohdin en muistanut. Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan, potkulauta vain sai kolhuja.

Toinen pienokainen...

Ensimmäinen 10 km meni ihan kohtuullisesti, ja oli mentäväkin, koska huoltopaikka on tuolla 10 km päässä. Huollossa oli aikamoinen jono, ja olin hyvilläni siitä että sain hieman hengähtää sillä aikaa kun huoltomies vaihtoi jarruvaijerin ja sääti jarrut. Takaisin päin tuli lähdettyä aika vauhdikkaasti. Potkulauta kulki hyvin, voisi jopa sanoa että riemusta kiljuen, ja viimeisen 2,5 km loiva ylämäki tuli vanhan tavan mukaan ajettua niin lujaa kuin jaksaa. Paitsi viimeinen 200 m. Kroppa protestoi hieman, tuli oksettavan huono olo ja kävin pyörtymisen rajamailla. 

200 m ennen kotia piti lopulta pitää puolen tunnin tauko. Sain siinä katsella liskoperhettä, jolla oli ainakin 6 pienokaista, ja yksi niistä pienistä oli tosi utelias ja kiinnostunut tulemaan lähemmäs. Kun lopulta kannoin kotiportaissa potkulautaa ylempiin kerroksiin, niin useamman pysähdyksen taktiikalla sai senkin osuuden hoitaa. Heikotusta kesti useamman tunnin, neste- ja suolatankkauksesta huolimatta. Kroppa sanoi mielipiteensä: hidasta, sinä vanhempi nainen, hidasta. Jestas. A) En ole vanha, B) Enkä hidasta (vielä).

Ja isokokoisempi, isä tai äiti

Kun ilta alkoi hämärtää, niin Jazz-festivaalit kutsuivat niin paljon, että sinne kävi tie. Tosi mieluisa turkkilais-azerbaizanilainen nainen ja bändinsä tarjosivat upean konsertin. Istumapaikalla toisella puolellani puhui kaksi venäläistä naista koko ajan, lähes tauotta, ja toisella puolen ruotsalainen kaverini aika ajoin. En antanut heidän oleellisesti häiritä musiikin iloa, vaan nautin konsertista kaikesta huolimatta. Molemmilta puolilta onneksi poistuivat bändin vaihtuessa, ja seuraavan konsertin sain kuunnella ilman lisä-ääniä. Oli todella mukavat konsertit, ja vaikea pysyä istuallaan tuolilla, sillä musiikki oli erittäin tanssittavaa. Oi joi joi!

Tänään oli ensin azerbaizanilais-turkkilainen bändi, joka soitti taas tanssittavia lattareita, paljon sambaa ja bossanovaa, että sielu tanssi samalla kun kroppa pysyi penkissä. Musiikki on kyllä taivaan lahja ja uskomaton voimavara. Nooo, joskus sitten taas ei nappaa, ei millään. Sen jälkimmäisen bändin kanssa kävi niin. Vaikka entisenä sellonsoittajana houkutti jäädä kuuntelemaan jazz-bändiä, jossa on sellisti mukana, niin laulajan ääni ja/ tai äänen käyttö oli sellainen, että poistuin paikalta jo ensimmäisen biisin jälkeen. Jäin syömään läheiseen kalastajien ravintolaan, ja kuulin siihen useampiakin biisejä heiltä. Eivät saaneet minua palaamaan takaisin. Sen sijaan nousin turistijunaan, siihen, joka kierrättää turisteja pienen kierroksen pitkin pääkatua, ja jäin pois sopivalla bussipysäkillä.

Eilen iltapäivällä tajusin, että puhelimeni on rikki, täysin hajonnut. Ei sitten yhtään harmittanut (?). Vaihdoin sim-kortit varapuhelimeen, jolloin puhelin ilmoitti yllättäen, että väärä pin-koodi. Kun se ilmoitti sitä jo toista kertaa, eikä kertonut että kumman kortin pin-koodi on väärä, niin tuli jo tuskanhiki. Oletin että kortit ovat samassa järjestyksessä, ja että kyse oli turkkilaisesta simistä. Kysyi sitten puk-koodiakin, ja ilmoitti että koodi oli väärä, koko laite lukitaan ja ota yhteyttä operaattoriisi lukituksen purkamiseksi. Arvaa nousiko verenpaine ja v-käyrä kun sim-kortti lukitseee koko puhelimen juuri klo 16:30 kun ei enää ole mahdollisuutta ehtiä operaattorin toimistoon!

Alaaddin Keykubat, käsivaralta otettu

Siispä tänä aamuna otin mukaani toriostoskassin, asenteen ja kupillisen kahvia (muu aamupala ei tuossa mielentilassa maistunut) ja matkustin yli 10 km päähän operaattorin toimistoon. Siellä vuoronumeroni osui taas naisvirkailijalle, sellaiselle joka ei selvästikään tykkää ulkomaalaisista. No, tämän jälkeen tykkää vielä vähemmän. Kerroin ensin ongelman, ja nainen sanoi taas ivallisesti, että ei se ole heidän ongelmansa, että se on minun ongelmani koska olen sen ihan itse aiheuttanut. Sanoin aika suoraan mitä ajattelin. Sieltä en saanut mitään asiallista vastausta enkä apua. Miksiköhän sekin nainen on tuolla töissä?

Loppujen lopuksi ostin uuden puhelimen, ja vielä sellaisen tämän vuoden mallia olevan merkkipuhelimen, jonka kanssa voisi olettaa tulevan paljon vähemmän ongelmia kuin aiempien puhelinten. Ja tuliterään puhelimeen asennettaessa kävi ilmi, että turkkilainen sim-kortti toimii niin kuin sen pitääkin. Vika ei ollut siinä. Hups. Suomalainen dna-operaattorin prepaid sim-kortti on se mikä lukitsi KOKO PUHELIMEN käyttökelvottomaan kuntoon. Jotta tuon varapuhelimen nyt saisi takaisin käyttökuntoon, niin pitäisi ostaa lentoliput ja käydä Suomessa ja dna:lla, ja toivoa että siellä hoidetaan asia vaikka kyse onkin vain prepaidista. Ja miksi ihmeessä niillä on oikeus lukita koko dual-sim-puhelin??? 

Sitten ihan toisenlaiseen. Eilisestä kotiinpaluusta vielä yksi "pieni" juttu. Se, että asuu siinä rajamailla missä luonto ja kaupunkiasuminen kohtaavat toisensa, on sekä mielenkiintoinen, yllätyksellinen että pelottava juttu. Jos olisin lähestynyt kotiani päiväaikaan, niin syvältä sisimmästä nouseva kauhistunut kirkaisu olisi viiltänyt ilmaa. Koska kotiuduin vasta vähän ennen yhtä yöllä, niin ainoastaan silmät pullistuivat kun kirkaisu kiersi sisällä pyörremyrskyn tavoin. Portaissa, joista minun piti mennä, oli kämmenen kokoinen, vahvajalkainen ja musta-valkoinen hämähäkki. 

Jazzeilta

Se ei ollut kumpikaan tuntemistani myrkyllisistä hämähäkeistä, joten en panikoinut ja se jäi henkiin. Silti! Kuvittele sen koko! Koska en liiskannut sitä (ei olut sopivaa välinettä ulottuvilla) niin piti päästä sen ohi. Päältä ei tehnyt mieli mennä, joten sivuttain, mahdollisimman kapeana ja rauhallisesti, katse koko ajan siihen otukseen kiinnitettynä sain mentyä portaita eteenpäin. Tarkistin kyllä vielä sen, ettei se tarttunut lahkeeseen. Sen jälkeen menin lujaa eteenpäin. Eh, ei tullut otettua kuvaa siitä kaverista.

Tänään kun ohitin saman paikan, katselin kuin suurennuslasilla ja silmät tarkkana joka paikkaa... jos se vaikka hyppää jostakin. Yllättäen vajaan kilometrin päässä tapahtumapaikalta joku vastaantuli tervehti minua. Kas, vuokraisäntä rouvineen. No, kerroin kohtaamisestani tuon hämähäkin kanssa. Aikoivat myrkyttää talon ympäryksen, siis kivijalan tienoon, ihan kaiken varalta. Hämähäkki oli mitä todennäköisimmin juoksuhämähäkkeihin kuuluva Lycosidae (susihämähäkki, wolf spider). Helpottavaa oli tieto, että purema ei ole tappava, mutta se voi olla tosi kivulias. Hyiiii

Kauniita unia, nuku hyvin - ja kuuntele kipitystä sängyn alta ;) .

Ihana palata kotiin Alanyaan

Iltarusko hemmotteli meitä Landvetteriltä lähtiessä

Naapurin mamma huutelee kanoja koolle, kai laittaakseen ne yöksi häkkiin turvaan. Päivisin nuo höyhenpeitteiset kullanmurut juoksentelevat pitkin pihoja, teitä ja tienvieriä, ihan konkreettisesti vapaina. On ollut tosi hauska kohdata kyseiset kanat ja Herra Kukko tuossa ajotiellä, ja katsella kuinka sujuvasti ne juoksevat pitkähköt portaat ylös kun lähestyn niitä. Meilläkin on pihassa ruskeita ja mustia kanoja ja yksi kukko. Näin ja kuulin ne tänään kun kastelin keittiön parvekkeen ruukun multaa istutuskuntoon. Kukon kuulin aamulla, joskus auringonnousun jälkeen. 

Yläkerran rouvan poikkeuksellisen meluisia keittiöpuuhia kuuntelin iltayön, mutta ne eivät kuitenkaan oleellisesti häirinneet yöuntani, tulivat vain läpi. Ruova on ollut taas kovin hermostunut kun palasin kotiin, tai, no, mistä minä tiedän vaikka olisi hermostunut muulloinkin. Herra sen sijaan oli pihamaalla hyvinkin puheliaalla ja sovittelevalla tuulella, kun tapasin heidät lähtiessäni vihannes- ja hedelmätorille. Tapasin myös naapurin, jota en ole ennen nähnyt, mutta hän ei puhu suomea, turkkia eikä englantia, ja minä en osaa saksaa kuin muutamia lauseita. Ei siinä kovin paljon keskusteltu, käteltiin ja hymyiltiin vaan.

Ekan torireissun jälkeen vähän täytettä

Kroppa on ollut "järkyttynyt" Ruotsin viileistä päivistä tänne 36-40 C lämpötiloihin siirryttyään. Ehkä osansa teki myös se, että ekat 14 tuntia olin ilman juomavettä, kun oli uusi vesikuski, joka ei löytänyt tätä paikkaa ennen kuin sai entiseltä vesikuskilta neuvoja ja lisäohjeita. Minun ohjeitani hän ei jaksanut kuunnella. Selitin kai liian pitkästi. Lähipäivät ovat olleet kärttyisen väsyneitä ja sellaisia "älä puhu minulle juuri nyt, äläkä ainakaan vaadi mitään"-päiviä. Tänään viimeisimpänä yllätyksenä matkan monista yllätyksistä Ruotsi "potkaisi takaisin", kun sieltä tuomani blender olikin moottorivikainen, toimimaton, täysin rikki. Kaikista, tai oikeammin sanottuna useimmista Ruotsin reissun kommelluksista ja tapahtumista kerron tuolla Ruotsiin töihin välilehdellä sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin niitä kirjoitella. 

Positiivista on myös ollut, ja paljon. Kotiin paluu on tuntunut ihanalta, todella ihanalta 😍. Harvinaisen kaivatulta. En muista näinä kuluneina Turkin vuosina ainoatakaan kertaa, jolloin tunne olisi ollut näin vahva. Näihinkin palaan lähi päivien teksteissä tavalla tai toisella.

Kun ennen lähtöä kerroin puhelinvaikeuksista, niin kerrotaan nyt ratkaisukin. Kävelin TürkTelekomin ovesta sisälle, ja onnekseni vuoronumeroni osui BayramAlille. Hän on ollut näiden vuosien aikana lähes aina juuri se henkilö, joka ratkaisee ongelmat jos niitä on, ja osaa myös tarjota sellaista ratkaisua josta pidän. Nytkin hän teki puhelinliittymästä paperit, ja kysymättä laittoi siihen sellaisen tarjouksen josta olin hyvilläni. Lisäksi hän valikoi numeroita, kunnes eteen osui niin helppo  numero, että hymyilytti. "Eikös olekin hyvä numero" hän vain sanoi. Sieltä poistuin hymyssä suin, ja poistuessani puhelimessa toimi jo uusi liittymä kaikkine ominaisuuksineen. Kiitos.

Nyt oli pitayan hinta kohdallaan, joten otin testiin...

Vodafone sen sijaan aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia laskuttamalla liittymästä joka on suljettu, jonka olen kertaalleen irtisanonut, ja jonka he itse ovat sulkeneet koska en antanut heille lupaa myydä passi- ja henkilökorttitietojani kolmansille osapuolille (rajoittamattomasti). Tässä lähi päivinä, kun olen taas tarpeeksi energinen ja riittävän vahvalla tuulella, joutunen käymään ainakin kerran vielä Vodafonen toimistolla kysymässä perusteluja heidän toiminnoilleen ja vaatimassa liittymäsopimuksen purkua. Olen myös varautunut siihen, että ne ryökäleet laskuttavat vielä pitkään tuota liittymää jollain tekosyyllä. Silloin ei auta kuin maksaa ja todeta olleensa tyhmä kun oli heidän kanssaan aikanaan sopimuksen tehnyt.

Eräs ystävä sanoi, että "ei niitä sun tekstejä jaksa lukea kun ne on liian pitkiä". ...tuli vaan tässä kohden mieleen, kun näin että taas tästä tulee pitkähkö. No, kenen mittapuulla on pitkä ja kenen jotain muuta. Minun mittapuuni on se, että lopetan kun mieleen pullahtaneet asiat on sanottu, ja siihen asti kirjoitan. Lisäksi pyrin siihen, että enimmäkseen tekstit ja asiat pysyvät positiivisen puolella. Vielä pari ilon aihetta.

...ja tykkäsin. Hento, miellyttävä maku, lusikoitava hedelmä

Päivällä tulee, tai käy pieni ilmavirta mereltä päin, läpi talon ja vuoren rinnettä ylöspäin. Nyt kun on ilta käy ihana, viilentävä ilmavirta vuorenrinnettä alaspäin ja merelle päin. Vaikka on kesä, niin kaikki kolme parvekkeen ovea ja ikkunoista moni voivat olla auki ilman hyttysverkkoja tms. Mitään muita ei ole tullut sisälle kuin satunnaisia ampiaisia, ja nekin vain pikavierailulle. Nyt on taas asunto sopivasti jäähtynyt, joten tämä mamma nauttii iltapalaa ja matkaa unille. 
Ja se toinen ilon aihe on tuo tuore ja maukas turkkilainen ruoka, niin toreilla kuin oikeissa ruokaravintoloissa ja lokantaseissakin...

Nautiskelkaahan illoistanne, missä sitten olettekin. 😊

Lakimuutos ja Vodafone

Täällä muuttui huhtikuussa laki niin, että jokainen puhelin- ja nettiliittymä on rekisteröitävä maassa laillisesti kansalaisena tai oleskeluluvan myötä oleskelevan nimiin. Lakimuutos on järkevä. Kävin itsekin näyttämässä oleskelulupakorttiani Türk Telekomilla, eli siis rekisteröimässä kotini nettiliittymän uuden lain mukaisesti. Siinä tarvitsi vain näyttää voimassa oleva oleskelulupakortti, ja asia oli sillä selvä.

Huhtikuulla täällä lomalla ollut tuttavapariskunta, joilla on asunto täällä, mietti myös puhelinliittymän hankintaa. He olivat käyneet parissa paikassa, ja siellä toimistotyöntekijät olivat lähinnä pyöritelleet silmiään ja sanoneet ettei jostain syystä onnistu. Kävin heidän kanssaan Türk Telekomin toimistolla, sillä siellä on aina ajantasainen tieto ja asiakaspalvelussa olevat miestyöntekijät myös kertovat tietoa asiallisesti (kyllä, miehet. Naisten kanssa vaihtelee). Heille vastattiin, että uuden lain mukaan puhelin- tai nettiliittymän voi saada vain oleskeluluvan haltija tai kansalainen. 

Türk Telekomin mies muistutti myös siitä, että käyhän näyttämässä oleskelulupakorttiasi myös Vodafonelle, sillä sama laki koskee heitäkin. Kävin Vodafonen Sevket Tokuksen myymälässä tuolloin, mutta siellä virkailija ei tiennyt asiasta mitään. Hän kysyi onko minulle tullut Vodafonelta joku viesti, ja kun vastasin ettei ole, niin hän sanoi kaiken olevan sitten kunnossa, ja ettei hän voi nyt tehdä enempää. Arvelin, että minun tuurillani kyseistä toimintoa pyydetään toteuttamaan juuri silloin kun olen yli 3 kk maasta pois. Kuinka lähelle aavistukseni osuikaan.

Tällä viikolla torstaina tuli viesti, että minun pitää täyttää netissä linkistä avautuva lomake, ja täydentää siihen kaikki puuttuvat tiedot. Lomakkeessa kysyttiin turkkilaisen oleskelulupakortin numero, joka vastaa henkilötunnustani täällä. Sen lisäksi kysyttiin osoite ja puhelinnumero molemmissa maissa, isän ja äidin nimet (jotka ovat täällä identiteetin ja tunnistuksen takia tärkeitä) sekä suomalaisen passin numero, voimassa olo yms. 

No, tiedothan eivät oikeasti puutu, Vodafonella on ne jo, joten etsimällä etsin mikä tuon lomakkeen taka-ajatus on, ja löysin sen. Vodafone halusi PALJON enemmän kuin Türk Telekom. Se halusi molemmat identiteetit täydellisin tiedoin ja luvan kaikkien niiden tietojen myyntiin kolmansille osapuolille. Kyseinen myyntilupa oli pientä tekstiä kaiken jälkeen, ikään kuin huomaamaton tiedoksianto.

Oikeasti Vodafonella on jo nuo kaikki tarvitsemansa tiedot, sillä he ovat ottaneet passikopiot ja oleskelulupakortistakin kopiot silloin kun liittymäsopimus on tehty. Se, mitä heillä ei ole, on lupani myydä näitä henkilötietojani eteenpäin. Ja minun kohdallani he eivät sitä lupaa tule saamaan. Moni muu antaa ko tiedot ajattelematta tekonsa syvempiä seurauksia.

Mikäli annat kaikki ko tiedot toiselle ihmiselle, voi tämä tietojen haltija halutessaan esiintyä sinuna esim. nettiostosten teossa, sopimuksia tehdessä tai purkaessa. PAhimmillaan ko tiedoilla voidaan tehdä väärennettyjä passeja ja väärennettyjä henkilökortteja, joiden tiedot täsmäävät täydellisesti. Annatko helposti passisi, henkilökorttisi ja muut sinua yksilöivät tärkeät henkilötiedot kenelle tahansa kadulla vastaantulevalle? Entä jollekin muulle, vaikkapa myyntitarkoituksiin, jolloin toinen saa rahaa siitä että myy identiteettitietosi kenelle tahansa, joka haluaa niistä maksaa tarpeeksi.

Jostain kumman syystä Vodafonen asiakaspalaute- ja valituslomakkeiden linkit eivät tänään toimineet. Nettisivustonsa ilmoitti joka kerta virheestä. Myöskään sähköpostiosoitteita ei löytynyt, mutta kaivoin sen omasta sähköpostistani vuodelta 2018. Jos satut tarvitsemaan, niin tässä se on   musterihizmetleri@vodafone.com

Menin torstaina Türk Telekomin Oban toimistoon viimeisinä aukioloaikoina, ehdin juuri ja juuri. Teimme siellä paperit siitä, että nykyinen Vodafonen numeroni siirtyy Türk Telekomille. Sain mukaani sim-kortin, sopimuksen ja lupauksen siitä, että se on mitä todennäköisimmin lauantaina auki. Siirtoa tehdessä Vodafone halusi varmistaa, että siirtäjä olen todella minä enkä joku muu, ja kysyi minulta äitini tyttönimeä. Siinä vaiheessa  jo arvasin, ettei kaikki mene niin kuin pitää.

Perjantaina myöhään iltapäivällä tuli Türk Telekomilta viesti, että Vodafone ei usko varmenteeseen (äitini tyttösukunimi), että se ei täsmää heidän tietojärjestelmiinsä kirjoitettua tietoa. Äitini tyttösukunimi on Särkioja. Turkin kielessä ei ole ä-kirjainta ja i-kirjaimiakin on kaksi, toinen pisteellä ja toinen ilman. HEidän tallentamansa voi siis olla esim. Sarkioja, Sarkıoja, Sarkiova tai Sarkıova. Monet myyntivirkalijat täällä eivät piittaa oikeinkirjoituksesta, etenkin kun on kyse turistista, ulkomaalaisesta, yabancısta. Lisäksi Vodafone on kysynyt minulta aiemmin äitini nimen avioliiton jälkeen. Siellä tiedostoissa voi siis lukea ihan mitä tahansa, ja minun olisi pitänyt pystyä arvaamaan juuri se teksti. 

Türk Telekomilla minut vastaanotti nuori nainen, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hän sanoi, että ota uusi numero, ei kai se nyt mikään ongelma voi olla. Ajattelukoneisto kiinni?

Kun en anna Vodafonelle identiteettitietojeni myyntilupaa, niin se liittymä sulkeutuu yllättävän pian. Itse asiassa se on irtisanottu sulkeutuvaksi tänään. Mitä siitä seuraa?

-Kyseinen numero on pankkiasioitteni hoitamisessa tarvittava oleellinen numero, johon tulee kaikki ilmoitukset, asiointien turvatarkastukset, kertakäyttöiset turvaluvut minun tapoihini nähden poikkeuksellisissa tilinkäyttötilanteissa, nettiostoissa, nettipankin käytössä ja pankkiautomaattien käytössä. Tämän pankin toiminta on monipuolisempaa, modernimpaa ja turvallisempaa kuin Suomessa toimivissa pankeissa, etenkin kun toiminnot on mukautettu minun toimintatapoihini ja poikkeamiin suhteessa niihin. Kun lähden matkalle nyt, ja olen pois Turkista yli 3 kk, niin samalla olen myös ilman mahdollisuutta käyttää ko pankkikorttiani / nettipankkiani yli 3 kk:een. Hoidan sitten kuukausittaiset laskut tuolta 4.000 km päästä tänne Alanyaan telepaattisesti, vai? Vai jätänkö jollekin tukun rahaa, ja toivon että hän käyttää niistä edes osan laskujeni maksamiseen eikä omaan elämäänsä? Helevetinhelevetti Vodafone! 

-Jouduin nostamaan käteistä ko maan valuuttaa mukaani, ja toivomaan että sillä selviää ensimmäiseen tilipäivään saakka. Koska asun hotellissa, kun turkista tulevana ulkomaalaisena en saanut normaalia vuokra-asuntoa yksityisiltä, ja hotellihuone kuukaudeksi maksaa PALJON, niin lähes kaikki siitä rahamäärästä mitä uskalsin kantaa mukana menee hotellihuoneen maksuun. Toinen puoli asiaa on se, että siellä ei ole mitään tallelokeroja tms eikä tunnu luontevalta jättää käteisrahasummia itsekseen hotellihuoneeseen, jossa käy vähintäänkin siivooja. Tavallista vuokra-asuntoa en voinut edes hakea, koska minulla ei ole sen maan henkilötunnusta. Töissä ei ole välttämättä edes pukukoppia, kuten ei Suomessakaan, vaan käsilaukku ja vaatteet saattavat lojua jossain yleisissä tiloissa työaikojen ajan. 

-Jos mitä tahansa ylimääräistä sattuu  kun nyt en pääse nettipankkiin tai pankkitililleni nostamaan rahaa, niin olen lirissä. Ei sen tarvitse olla kuin takahampaan paikan irtoaminen. Hotellissa ei tietenkään ole keittomahdollisuutta, joten periaatteessa aina kun syö oikean aterian, niin siitä joutuu maksamaan johonkin ravintolaan. Niitäkin varten pitäisi olla kuukaudeksi aika paljon rahaa. Ensimmäisen tilin saan kesäkuun lopussa, ja jos minua oikein onnistaa, niin olen saanut avattua sinne maahan paikalliseen pankkiin pankkitilin VAIKKA minulla ei ole paikallista henkilötunnusta eikä pysyvää osoitetta siellä. (Suomessakaan minä en saa enää avattua pankkitiliä vaikka onkin suomalainen henkilötunnus. Ei ole enää osoitetta.)

-Maassa, jonne menen, minulla ei ole henkilötunnusta, joten normaalin puhelinliittymän hankinta ei onnistu. Suomalainen prepaid ei siellä toimi, se kun sulkeutuu aina kun poistun Suomen rajojen ulkopuolelle. Hyvällä tuurilla saan sieltä paikallisen prepaidin, että on edes joku jolla soittaa lapsille ja töihin, ja vastaanottaa töistä tulevia puheluita. Niiden prepaidit näyttivät olevan "rahasampoja" omistajilleen, mutta se on kai otettava mitä saa, jos saa. Toivotaan että niitä myydään siellä myös ulkomaalaisille.

-En saa tänne maahanmuuttovirastolle ilmoitettua tarpeeksi nopeasti tietojeni muutoksesta, joten mitä todennäköisimmin saan sakot ja seuraa lisää ongelmia.

-Lähes kaikki some-tilit on tavalla tai toisella sidottu ko puhelinnumeroon, eikä nyt jäänyt aikaa etsiä kaikkia himputin käyttäjätunnuksia ja salasanoja, eikä siitä suurta apua olisi ollutkaan, kun ei ole aavistustakaan minkä numeron niihin olisi vaihtanut tilalle. Edessä on yli 3 kk elämä ilman somea. En siis ole kuollut, olen vain ulottumattomissa. 😡 Vodafone 😡

Tänään valittavanani on kaksi vaihtoehtoa

1) Lähden lennolle ja töihin, ja menetän puhelinnumeroni ja siihen kkytkettyjen toimintojen käytön kunnes palaan takaisin, otan uuden numeron ja saan toiminnot uudelleen aktivoitua.

2) En mene nyt, vaan hoidan täällä päässä tuon Vodafonen temppuilun myötä tarpeelliset virastoasioinnit ja numeron muutoksen, ostan uudet viimehetken kalliit lentoliput, selitän pettyneelle esimiehelle miksi en tullutkaan silloin kun piti ja miksi en ollut aloituskoulutuksissa ja testeissä jotka  minulle oli jo varattu siihen alkuun...

Olen siis lennolla, laskeudun jonnekin kauas, yritän selvitä siellä ensin pienelle hotellille ja seuraavana päivänä työpaikalle, ja toivon että kaikki järjestyy.

Tunnen aika monta ihmistä, joiden elämä on tasapaksun harmaata mitään-ei-koskaan-tapahdu -velliä... Saisinko vaihtaa kanssasi edes viikoksi, kolmekin kuukautta kävisi hyvin? Niin, no, helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan hyväksynyt passi- ja henkilötietojen myynnin, ja elänyt tuurilla eteenpäin uskoen siihen että kaikki menee hyvin. Olisitko sinä hyväksynyt?

Kolmessa päivässä ehtii vaikka mitä

Täällä kasvaa mustikan näköinen myrtti

Mitä ovat nämä viereisessä kuvassanäkyvät marjat sinun mielestäsi? Torimyyjän astiassa ne näyttivät vielä enemmän mustikalta, kun olivat tummemman sinisiä. Nämä kuvan marjat ovat turkkilaiselta nimeltään murt, suomeksi myrtti. Samaa marjaa myydään toreilla valkoisena, jossa on toisinaan ruskeita kolhuja kuten omenassa. Myrttiä kasvaa vuoristossa ja kukkaistutuksissa, puutarhoissa ja vaikka missä. Jos haluaa tutustua myrttipensaaseen, niin sellainen löytyy tällä hetkellä marjoineen Kleopatrarannalta, rannan numero 2 sisäänkäynnin vierestä, kaarevien kivisten istumapaikkojen ja puiston rajalta. Tämä kuvakin on sieltä. Kysyin herra A:lta tunnistusapua kyseisen marjan suhteen sen jälkeen kun olin keittänyt siitä "mehua" joka muistutti lähinnä jotain syövyttävää lientä. A kertoi että täällä kyseisiä marjoja syödään siltään. Hän ei millään käsittänyt, että joku haluaisi keittää marjoista mehua. Mehua saa kuulemma kaupasta 🙈.

Annamunkaikkikestää

Myrtistä ei tullut minun suosikkiherkkuani, tai edes ruokavalioni osaa, mutta kaktuksen hedelmät ovat hyviä. Myrttipensaan vieressä, isossa kaktuksessa kukoisti kauniita kukkasia, kuin lupauksena tulevista kaktushedelmistä. Joku ne aina puistojenkin kaktuksista kerää ja käyttää, sillä en ole koskaan nähnyt siellä vanhenevia kaktushedelmiä. Vähää vaillekypsiä on kyllä näkynyt, mutta nyt ei ole niiden aika. Piikikkyyden aika sen sijaan oli tänään. Sain ihan hirveän hepulin, kun kännykkäni teki taas jotakin uskomatonta. Arvoisa DooGee Shoot 1 lentää vuoden 2019 aikana uusiin ulottuvuuksiin, tai ainakin poistuu minun käytöstäni. Olin juuri etsinyt muistista erään tärkeän asian, ja ihaillut samalla monia kuvamuistoja sekä kuvia tärkeistä, muistettavista asioista. Liitin kännykän läppärin usb-porttiin, ja mietin hetken minkä läppärin ehdottamista vaihtoehdoista valitsen. Samalla pöydältä tippui yksi asia, ja nostin sen ylös. Kun seuraavan kerran katsoin läppärin näyttöä, niin siinä välähti jokin läppärin itsensä valitsema toiminto viimeisillään, ja hävisi sitten näkymästä. 

Avaan kännykän sisäisen tallennustilan siirtääkseni sieltä kuvia, videoita ja tiedostoja koneelle, mutta mitään ei löydy. Luulen valinneeni jotain väärin, aloitan alusta ja sama tulos. Kaikki on mennyt! Kuvat, videot, screenshotit, ladatut tiedostot ja musiikki. Kaikki on poissa. Sisäinen tallennustila on ihan tyhjä, eikä mitään muuta tallennustilaa ole käytössä kun suomalainen sim-kortti lojuu muistikortin paikalla. Menetys on iso, ja kirvelevä. Eniten kaipaan lastenkuvia ja heihin liittyviä juttuja, sekä mm tiedostoja joita olisin tarvinnut maahanmuuttoviraston tapaamisessa tammikuussa. Ne olivat korvaamattomia. Sen lisäksi meni videoita, joita suunnittelin jakavani tässä vuoden vaihteessa. Yhden puolituntisen suututti niin paljon, että oli ihan hyvä että asun yksin. Valitettavasti toinen juniori joutui kuuntelemaan osan vuodatustani, kun kyselin onko jotain vielä pelastettavissa jostain pilvestä tai bittiavaruudesta. Ei ollut.

Muistoja tulee, muistoja menee

Olosuhteiden pakosta, tai ansiosta olen tänään siis valmistellut uudelleen aika monta tanssituntia. Osasta löytyi kirjalliset muistiinpanot, osasta ei. Yleensä ne ovat minulla treenausta varten videoina, joita voin katsoa kännykästä ja treenata joko livenä tai vaikkapa mielikuvatasolla esim. samalla kun matkustan Suomeen tai Suomessa paikkakunnalle jossa tunnit pidetään. Ne on paras tapa varmistua siitä, että helmikuun 2019 Suomen tanssitunnit kulkevat haluamallani tavalla. Nyt hermot ovat joutuneet kestämään eräänkin biisin osalta tosi monta toistoa. Jos muistiapuvideolle tanssiessa tulee virhe, on kaikki aloitettava uudelleen. Kroppa on saanut tehoannoksen itämaista tanssia tänään, ja sama jatkuu aikanaan. Niiden jälkeen alkaa kansantanssin osuus, sillä niitäkin tunteja on tilattu, ja treenattava on. "Lahjattomat treenaa".

Jo aamulla harkitsin tässäkin asunnossa makuuhuoneen sulkemista talviajaksi, sillä se on hirmuisen kylmä. Parvekkeen ovi ja ikkunat vuotavat sen verran, että nyt kun ulkona ollaan jäkaappilämpötilalukemissa, niin sisätilat jäähtyvät +18 C:een lämmityksestä huolimatta. Tuuli ja ilmavirta vie lämmön mukanaan. Iltaa kohden, kaiken treenaamisen jälkeen paleli niin paljon, että makkari kiinni, jäähtyköön, ja nukun olohuoneen sohvalla. Pari tuntia ko huoneen sulkemisen jälkeen asunnossa on taas normaali +20 C ja veri kiertää käsissäkin. Yläkerrassa vinkuu kaminan luukku monta kertaa päivässä, kun talon omistaja lisää puita pesään. Kylmä on siinäkin kerroksessa. Tuli mieleen että onkohan kukko paleltunut, kun siitä ei ole koko päivänä kuulunut pihaustakaan. Kanalassa on vain muovitetut häkkiverkkoseinät ja paljon tilaa tuulelle. En huomannut katsoa ohi kulkiessani että miten se voi.

Alanyan Kleopatrarannan bulevardilta pari päivää sitten

Niin on tämäkin viikko jo viikonlopussa, ja omituinen vuosi 2018 ihan kohta päätöksessä. Kolme oikean jalan tapaturmaa on pitänyt minut liikuntarajoitteisena ja melko pulskana tänä vuonna. Sairaalassa ja lääkärissä on tullut käytyä useammin kuin vuosiin. Sen jälkeen kolme putoamista, joista ensimmäinen (ylikulun portaat) satutti niskaa, toinen (vuoren rinteenkieleke) rintarankaa ja kolmas (porraskäytävä) alaselkää. Tuli tasapuolisesti koko ranka 🙈. Kaikesta huolimatta elän, juoksen ja tanssin edelleen, sekä kiipeilen milloin milläkin vuorella (minne herra A vie). Vammoja ei jäänyt. En luovuta, ja uskon parempaan huomiseen. Tämä vuosi joutaa omituisten vuotten kerhoon. Niitä ei onneksi ole kovin paljoa. Toivon jo hartaasti, että alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Vielähän kolmessa päivässä ehtii tapahtua vaikka mitä...

Alanyaa päin, tral la lal lal laa

Palasin puolitoista tuntia sitten lämpimältä 360 km autoreissulta. Aurinko paistoi suoraan ohjaamoon sekä mennessä että tullessa. Oli jokseenkin helppo ajatella, että kroppa saa samalla sopeutua muutamaa astetta lämpimämpiinkin keleihin, Alanyaan. Nyt kuukauden loput päivät ovat ihan ohjelmoimattomia, ihan vapaita kaikista aikatauluista ja suunnitelmista. Ainakin pääosin. Niska on ikkunat auki ajettujen kuorma-autoajojen yms projektien jäljiltä niin jumissa, että mietin jo mihin hamamiin menen hierontaan kun palaan kotiin. Tällä kertaa aion kokeilla ihan uutta hamamia ja uutta hierojaa. Lihakset kaipaavat lämpöä, lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa. 

Lenkkeilyn pariin voin palata vasta syyskuun lopulla, sitä ennen "on tyytyminen" merivesijumppaan. No voihan harmi 😂 . Eh, ei ole kyllä mitään harmia. Bussilla rannalle ja veteen käy tieni lähes joka päivä, kunhan kotiin pääsen. Lidlin myymä aurinkosuojapaita pääsee tositoimiin ja testiin heti ensimmäisenä päivänä, sillä kahden kuukauden auringosta poissaolon jäljiltä iho palaa helposti ja herkästi, niin kuin aina ennenkin. Kestän alkuun vain 10-15 min per päivä auringossa, siis palamatta, eikä noin lyhyt aika ole mitään. Ja sitä pitäisi sietää viikko... ei jei jei. Siispä elättelen isoja toiveita aurinkosuojapaidan suhteen. Jos sen kanssa voi meressä oloa pidentää kolmeen tai neljäänkin tuntiin ilman kivuliaaksi palanutta ihoa, niin olenpa onnellinen. Pian on tuokin paita testattu, ja jos logiikka toimii, niin viikon jälkeen sitä ei enää tarvita.

Lentojen etsintä on taas alkanut. Käyn itseni kanssa pientä kädenvääntöä siitä, maksanko reilusti enemmän lentolipuista vain siksi, että saan erään firman tasopisteet täyteen, ostanko ne liput mitä halvimmalla saa, vai ostanko keskihintaisen suoran ja helpon lennon. Hieman vain hymyilyttää se, että yhdensuuntaiset, halvat äkkilähtölennot on eri matkanjärjestäjillä taas sijoitettu eri paikkoihin kuin missä ne aiemmin olivat. No, onhan ymmärrettävää, että useimmat firmat haluavat myydä lentolippunsa ensisijaisesti hyvällä katteella, ja vasta viime hädässä edullisesti. Jonkinlainen valinta on jo tehty, tosin voihan sekin päätös tässä viikonlopun aikana vielä muuttua.

Huomenna saan käyttää kaikki timpurin taitoni, jos niitä on, sillä meillä on ystäväni kanssa vielä edessä verhotangon asentaminen, verhojen ompelu, tavaroiden paikan vaihto ja vaikka mitä. Omat matkatavarani vein jo tänään sellaiseen paikkaan, ettei minun tarvitse kanniskella niitä enää muuten kuin lennolle lähtiessä. Vaikka en vähääkään ole selkäreppuihminen vaan pikemminkin päinvastoin, niin nyt on pieni selviytymis-tavaraläjä ja reppu odottamassa tuossa vieressä matkustuksen seuraavia siirtoja. Varustelusta huolimatta olen taas innoissani kuin pikkuinen ipana. (Lento)Matkalle lähtö <3 . Siinä on sitä jotain. No, tietysti kotiin pääsy on se toinen iso juttu. 

Pari kuukautta ystäväperheen "riesalaisena" on ollut yllättävän mukavaa aikaa, mutta silti ihan eri juttu kuin kotona olo. Ja ystäväperhekin saa taas palata normaaliin, rauhaisaan arkeen. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä 2 kk jaksosta, joka on ainutkertainen. Toista tällaista ei mitä todennäköisimmin koskaan tule. En usko että palaan enää muutamaa satunnaista tuntia pidemmäksi ajaksi synnyinseudulleni, jossa olen nyt ollut tämän 2 kk ajan pääosin. Siksikin tämä jakso on ollut erityinen.

Harkitsin tänään Alanyaan soittoa, ihan vain kertoakseni että tiedän jo paluupäivän. Puhelu jäi harkinnan asteelle, koska tuntikausia kuumassa autossa istumisen jälkeen mieleen tuli vain paikallista murretta. Ei ehkä herra A ihan ymmärtäisi. Itse asiassa en ole soittanut koko aikana sinne ollenkaan, enkä tiedä onko hän yrittänyt soittaa, sillä puhelimessa on haittaohjelman jäljiltä toiminut vain vanhan mallin tekstiviestit ja puhelut suomalaisella sim-kortilla. Tuon operaattorin hinnoittelulla ei tee mieli soittaa eu:n ulkopuolelle. Mieluummin kuuntelen pientä murinaa aiheesta sen jälkeen kun ensin olen kävellyt paikanpäälle ja sanonut "hei, palasin". Jos iskee hellämielisyyden puuska, niin laitan tekstiviestin: "Hakisitko minut lentokentältä?" 😉

Kun puhelin lamautuu, harmittaako?

Ostin pari päivää sitten Telian sim-kortin, koska turkkilainen liitymä on kerännyt maksettavaa enemmän kuin halusin sen keräävän. Liittymätyyppi on vaihtunut, ja tämä on reilusti kalliimpi kuin se edellinen. Suomalaisen puhelinliittymäkortin ostoa varten menin R-kioskille, sille paikkakunnan ainoalle, ja samalla ainoaan paikkaan, joka myy puhelinliittymiä. Tiesin ettei dna toimi täällä, joten valitsin siksi Telian. Pyysin R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille siinä valmiiksi olleen pienen puheaikasaldon lisäksi yhden kuukauden nettipaketin. Myyjä ilmoitti sen ladanneensa, ilmoitti kokonaishinnan, maksoin sen ja poistuin tyytyväisenä kioskilta.

Ystäväni oli auton kuljettajana, ja matkalla pohjoiseen minä vaihdoin puhelimeni toiseen sim-korttipaikkaan vastaostetun Telian prepaid-kortin. Sen jälkeen pienimuotoinen helvetti pääsi irti. Kun käynnistin puhelimen uudelleen, avautui Chrome-selain itsestään, ja alkoi aukeilla sivu toisensa jälkeen, parin sekunnin välein. En ehtinyt sulkea sivuja niin nopeasti kuin mitä niitä avautui. Arvasin heti, että oletettavasti sim-kortista tuli virus tai haittaohjelma. Mitään muita virusongelmia ei ole viime aikoina päässyt läpi, sillä minulla on puhelimessa hyvät virustorjuntaohjelmat. Yritin siivota sitä pois, ei onnistunut. Yritin estää Chromen, siis pakottaa sen lopetuksen, mutta tuo haittaohjelma käynnisti sen aina uudelleen.

Puhelimeen tuli androin kännyköiden Chrome-selainta käskyttävä ai boo piste cc (ei voi kirjoittaa oikein, siis lue se oikein) -niminen haittaohjelma, joka ohjaa suoraan tuonne Kiinaan rekisteröidylle s**ksi- ja paskasivulle. Ja saldoa kului huimaa vauhtia. Soitin Telian asiakaspalveluun, ja kerroin tapahtuneesta. Asiallinen mieshenkilö sanoi, että saastunut kortti pitää ottaa puhelimesta pois ja lakata sen käyttäminen heti, ja että puhelin pitää viedä omakustanteisesti puhdistushuoltoon. Hän kertoi, että kaikki puhelimessa olevat tiedostot on menetetty, siis myös kuvat ja videot, ja että puhelinta ei kannata liittää tietokoneeseen, sillä ko ohjelma leviää heti sinnekin. ...ja että turkkilainen sim-korttinikin on mitä todennäköisesti nyt saastunut, koska se on toisella korttipaikalla. Hän myös kehotti menemään uudelleen sinne kioskille, mistä sen ostin, ja pyytämään kortin vaihtoa. 

"yhtään ei ottanut päähän"

Kävin kioskilla. Tarjottiin toista, (oletettavasti) puhdasta sim-korttia, mutta mitä hyötyä siitä olisi, kun puhelinta ei voi huollattaa täällä. Sanoivat, että osta uusi puhelin. *rumasana*. Kioskin kauppias ei ymmärtänyt juurikaan mistä on kyse, sillä "me olemme Suomessa, eikä Suomessa tapahdu tällaista". Hän soittaa Telian puhelinpalveluun, kauppiaille tarkoitettuun, ja sieltä puhelua käännellään eri tahoille, kunnes se lopulta on jossain vikojen ja korjauksen puolella. Hän yrittää selittää asiaa korjaajalle, heikoin tuloksin. Hän ojentaa puhelimen minulle. Korjaaja kysyy puhelinnumeroani. Kerron sen. Sen jälkeen korjaaja alkaa valittaa siitä, että "ei meidän sim-korteissamme voi olla viruksia". Korjaan asian. Kerron, että kyse on yleisesti tunnetusta haittaohjelmasta nimeltä (XX), ei viruksesta. Mies puhelun toisessa päässä vänkää edelleen, että ei Suomessa ole tällaisia, ettei hän ole koskaan kuullut että puhelimeen voisi tulla tuolla tavoin virus... 

Siinä vaiheessa minulla kiehahtaa. Mieshenkilö, jonka pitäisi olla joku puhelinten tai

liittymien tai niihin liittyvien laitteiden korjaaja, ei erota virusta ja haittaohjelmaa toisistaan, ja elää jossain lintukotokuplassa. Kuinka joku voi olla niin toope, että olettaa Suomen olevan jotenkin erityisen puhdas tai muusta maailmasta eristyksissä oleva saareke, johon eivät pääse Pahat Asiat. Kysyin vielä häneltä, että luuleeko hän, että Telian sim-kortit on valmistettu Suomessa, ja että missähän ne oikeasti mahtaa olla valmistettu. Jne jne. "ja ne pre-paid-kortit nyt vaan on vähän Sellaisia", ai viruskortteja vai, "no ei, mutta Sellaisia". No, mitäs varten te sitten myytte Sellaisia, ettekä parempia? Voin luvata, etten koskaan enää osta ainoatakaan Telian sim-korttia, tai muutakaan tuotetta. 

Pollari maksaa itse kaikki puhelimen puhdistus- tai vaihtokulut, hommaa uuden, puhtaan turkkilaisen sim-kortin, menettää kaikki puhelimen tiedostot, ja jää ilman mitään vahingonkorvauksia. Lopputulemana oli, että puhelimeni on tällä hetkellä toiminnassa vain perinteisten puheluiden ja perinteisten tekstiviestien lähettämisen osalta. Kaikki nettipohjaiset tai nettiä käyttävät toiminnot on suljettu, koska muuten olisi hirveä määrä Chromen ikkunoita auki tuonne a*b*o-sivustolle. Juuri silloin kun en ota läppäriä, ja lasken sen varaan että voin käyttää isonäyttöistä kännykkää sen korvaamiseen, onkin kännykkä pois pelistä. Voi että rakastan Teliaa palavasti, suorastaan intohimoisesti.

Ai niin, unohdin yhden juonenkäänteen. Kun olin pyytänyt rouva R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille kuukauden nettipaketin, niin ajattelitko että hän kenties latasi sen? Ja paskat. Samalla kun selain aukoin innoissaan ikkunoita, tuli Telialta tekstiviesti: "Moikka! Nettipakettilataus tehty ja se on käytettävissäsi 19.06.2018 asti. T. Telia" . Voihan Moikka. Senhän piti olla 1 kk. Miten se nyt viikoksi kutistui? R-kioskin rouva katsoi kuittia, ja kertoi että "tämä on minun moka". Niinpä niin. Turistia huijataan Suomessa, eikä Prepaid liittymän ostajalla ei ole mitään arvoa. Se nyt vaan on joku köyhä tai muuten toivoton, ei tärkeä asiakas,  Sellainen. Arrgghh!

Siitä, kun nousen kello 05 ylös ja lähden klo 5:45 ajamaan kohti 71 km päässä olevaa työpaikkaa että ehdin 07ksi töihin, on kauan. Itse asiassa voi olla etten koskaan elämäni aikana ole ajanut näin pitkää työmatkaa. Pisimmillään 45 km työmatkoja olen ajanut useamman kuukauden aikanaan Sievin Kukonkylän ala-asteelle. Huomenna työmatka on yhteen suuntaan 120 km, mutta en palaa heti illalla takaisin. Seuraavalle kolmelle päivälle on edessä hieman eksoottisempi kohde tuolla savon sydämessä. Katsotaan pärjääkö Keski-Suomen nainen savolaisille myyntimiehille. Tavoitteena on laulattaa kassaa aika reippaasti.

Olen asustellut ystäväperheen luona, melko pohjoisessa. Täällä näkee pesiviä joutsenia ja kurkia. Eilen töihin ajaessa säikähdin, kun joutsenpariskunta lensi tosi matalalla erään sillan kohdalla, ihan auton edestä. Olivat laskeutumassa jokeen. Työpaikallakin puhuimme mummojen kanssa ensin erään iltapäivälehden lööpistä ja pandoista, kunnes totesimme että lähialueilla liikkuu paljon karhuja ja ilveksiä. Karhun olen nähnyt täällä aiemmin, ilveksiä en. Tänään aamun aikaisella työmatkalla ihastelin koipiaan oikovia, lähellä tietä oleskelevia kurkia, metsänreunaan takertuneita sumulauttoja ja työpaikan pihamaan valtavan voimakasta linnunlaulukonserttia. 

Turistin silmin liikun  täällä edelleenkin, ja toppatakissa. Hieman on tarkenemisongelmia jos takista pitää luopua, mutta kukaanhan ei sellaista vaadi. Uimaranta tai auringonotto sen sijaan ei houkuta vähääkään. Hillitsijöinä toimivat itikoiden lisäksi lämpötilalukemat. Ihmiset puhuvat helteistä ja runsaasta juomisesta ja tuskaisan kuumasta... Hhmmm. Alanyassa sellaista löytyy. Täällä ei ole vielä päässyt hikoilemaan muuten kuin hoidettavia suihkutettaessa, vaikka vähän yli 20 C oli mittarissa tänäänkin. Ei riitä tälle kropalle. Auringon valo läpi yön sen sijaan tuntuu sekin "turistin" silmissä hassulta, vaikka siihen onkin aikoinaan tottunut. 

Niin, nyt siis em. Telian tai sitten uskomattoman, samaniaikaisen tuurin ja kohtalonoikun avustamana olen seuraavat 3 pv täysin netin ulottumattomissa, sitten päivän tai pari ulottuvilla, ja taas viikon ilman nettiä. Tulee mieleen biisi Rakkauskirjeitä hiekassa. 

Hieman keitti yli

Monta asiaa on tarvinnut käydä hoitamassa, ja tietenkään kaikki ei aina osu ihan bussireitin

varrelle. SIksipä eilen tuli käveltyä yhteensä 3 km kyynärsauvan kanssa linkaten, tänään sama matka, mutta ilman kyynärsauvaa. Haava on tulehdukseton, mutta vuotaa sekä verta että kudosnestettä koko ajan. Se on tietysti oma vika, koska käytän jalkaa, enkä makaa levossa jalka koholla. Ei vaan ole ollut ketään turkinkielentaitoista hoitamassa asioita joita on ollut hoidettavana juuri nyt, joten on ollut parasta mennä itse. Ja taksilla en tietenkään raski ajaa, eli bussit + kävely. Paikallisen Buranan jätin nielaisematta, koska se oli punainen, ja koska värin vuoksi luin sen tuoteselosteen 😆. Tuoteselosteessa varoitetaan ibuprofeenin infarktiriskistä niin vahvasti, että en vaan pystynyt nielemään sitä tablettia. Siedän mieluummin sen kivun mitä enää on jäljellä, ja osin senkin takia olen kärttyinen... Eh.

Eilinen 2 km kävelylenkki oli ihan puhdas huijaus. Etsin erästä korjaajaa, ja nuori mies erään liikkeen edessä opasti, että siellä ja siellä on. Himputti, ei ollut. Korjaajaa piti löytää kun eilen aamuyöstä jääkaappipakastimeni moottori hajosi. Tuo on muilta osin vielä niin siisti ja hyväkuntoinen, että korjaus kannatti tehdä (450 TL). Uusi vastaava maksaisi noin 3.000 TL. Saman tyylisen olisi saanut halvimmillaan 1.400 TL + kuljetus. Aiemmin olen maksanut siitä vain 250 TL joten kokonaishinta ei vielä ole paha. Ja se on palvellut hyvin jo 2,5 vuotta eikä myöskään ole sähkösyöppö. Mutta otin kyllä aika rajusti kierroksia tuostakin ylimääräisestä taakasta, joka eiliselle putkahti.

Eilen väsähdin ihan täysin. Kun pääsin kotiin, niin olin niin väsynyt että olisin voinut kaatua suoraan sänkyyn ja nukkua tähän aamuun asti. se ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä oli ystäväasioita ja oli puhelimen yllättävä mykistyminen hoidettavana. No, ei se ihan yllättävä ollut, sillä kävin verotoimistossa maksamassa ulkomailta tuodun puhelimen verot. Sen jälkeen tulikin sitten mutkia matkaan, sillä a) en muistanut turkkilaisen pankkitilini salasanaa, ja b) en löytänyt e-devlet -salasanaa, joten en voinut tehdä rekisteröintiä netissä kun en voinut tunnistautua. Kävin sitten eräässä toimistossa Jne jne. Lopputuloksena oli

suljettu puhelin, valtavan väsynyt ja erittäin kärttyinen minä. Tänään puhelinasia hoitui (money talks), niin että minulla on taas toimiva kännykkä. Asialla oli erityinen kiire siksi, että lennämme pian Adanaan, ja toki toimiva puhelin tarvitaan monestakin syystä.

Kakut olivat eilen Vercenik PAstanesin eli Sevket Tokuksella Prince HOtellia vastapäätä olevan konditorian vitriinissä. Kuvat on otettu lasin läpi. Siellä oli muutenkin kaikkia aivan ihania kakkuja. Sanoivat että kakun voi tilata edellisenä päivänä. Vercenikillä on muutenkin tosi hyviä kakkuja 😍.

Nautitaan keväästä

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa juuri nyt

PIkkuisen kuulemma huomenna ja ylihuomenna saattaa myrskytä 😍. Saimme seuraavilleAlanyaAdres ja AlanyaGazetesi. Siihen kun lisätään ukkonen ja salamointi, niin on taas myrskybongareille mielenkiintoisia hetkiä tiedossa, ja tuolle ääniä pelkäävälle kissalle on tiedossa monia kaapin-alle-piiloutumisen tunteja. Saappaat, toppatakki ja jykevämpi sateenvarjo lienee allekirjoittaneen perusvarustelu, kun lämpötilakin laskee taas jääkaappilukemiin. Seuraavalle kahdelle yölle on runsaan sateen lisäksi ennustettu myös lämpötilan laskua nollan tuntumaan.
kahdelle yölle myrskyvaroituksen, jossa kerrottiin että tuulen nopeus liikkuu lukemissa 75-90 km/h ja pahimmissa myrskypuuskissa 105 km/h. Merisääennusteen mukaan tuulen nopeus liikkuu välillä 16-35 m/s. Wau. Uutisten linkit

Vaan luonto kiittää kun saa vettä. DimCayin patojärvellä on edelleenkin vesi normaalia matalammalla, joten oletettavasti myös luonnossa on muutenkin edelleen vesikiintiö täyttymättä. Kun kirjoitin tuon alkuosan tuntia aiemmin, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Auringonlaskun aikoihin oli taivas jo ihan toisen oloinen. Matalalla purjehtivat tummat pilvet olivat kätkeneet vuorten huiput sisälleen, ikään kuin leikanneet vuoret vaakasuorassa kahtia.

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa nyt

Joku numerosta +30 694 645 4654 yritti soittaa... lienee Kroatian suuntanumero. Koska en hahmota tuntevani ketään Kroatian numerosta soittavaa, oletan huijausnumeroksi. Tälläkin oli se tyyli, että soitti ns. hälärin. Kerran puhelin pirahti ja se oli siinä. Ei muuta kuin esto päälle saman tien.

Taas muutama tunti vierähti tässä välissä, kun olin opiskelemassa ja katsoin yhden tv-sarjan jakson. Keittiössä on "kova meno päällä" kun täältä toisesta huoneesta kuuntelee. Siellä kolisee ja rämähtelee, kahisee ja mätkähtelee... koko päivän nukkunut kissa on virkistynyt, ja leikkii. Hyvä niin. Itsellä oli joku tietty asia, josta halusin kirjoittaa, ja josta olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa. Eh, ei taaskaan tule mieleen, ennen kuin lopetan tältä päivältä ja suljen koneen. Silloin muistan sen, juuri silloin, kun sillä ei ole enää samalla tavalla merkitystä.

Huomaan, että ruotsin ja turkin yhtäaikainen opiskelu, kissan elossa pitäminen sekä lämmityssisäilmasta johtuen tavallista huonompi nukkuminen vaativat veronsa. Hiukan tuntuu olo kuormittuneelta. Tarvitsen kuitenkin molempia kieliä lähes joka päivä, sillä tuttavapiiri on turkkilaisia ja ruotsalaisia, ja näillä kielilllä puhutaan.

Vuoristo katosi pilveen

Kevään tulon huomaa siinäkin, että marraskuussa tänne tulleet skandinaavit alkavat palailla kotimaisemiinsa, ja uusia tulee enenevässä määrin. Täällä alkoi jokin lomajakso, joka kestää pari viikkoa. Minun tanssinopettajanikin on pari viikkoa lomalla ja käymässä jossain kauempana sukulaistensa luona. Ehdin oppia 6 minuutin mittaisesta ensimmäisestä koreografiasta 90% käymieni neljän tunnin aikana, mutta kuinka paljon muistan siitä helmikuun alussa, jolloin on seuraavat treenit?

Toivottavasti tarpeeksi, sillä muuten tulee sanomista. Sanomista tuli nytkin pitkin tuntia 😅. Vieressäni tanssii tämän pian opettajaksi valmistuvan opettajamme opettaja, ja luonnollisesti minun tekemisiäni verrataan tunneilla häneen koska hän on lähin. Sain palautetta aika monesta asiasta, mm. siitä, että katseeni on alaspäin ja katson vierustoverin jalkoihin (koska en muista kahta koreografian nopeinta kohtaa). Sain palautetta siitä, että joustoni pitäisi olla isompi ja määrätietoisempi (tein yhtä isolla joustolla kuin viereinen opettaja, mutta hänelle huomauttaminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Hänkin muutti joustoaan sen jälkeen isommaksi). Ja tietysti sain palautetta myös siitä, että en muista vielä kaikkea :)) . Se on oma vika siksi, kun tulin tunneille 4-6 viikkoa myöhemmin kuin muut. Joten nyt yritän pitää kaiken muistissa; nekin, mitä en vielä muista ;) .

Joka tapauksessa tanssi on ihanaa, kevät etenee, elämä kulkee rauhallisesti, kissa on hengissä ja minä nautin elämästä. Tuolla yhdellä lauseella olisi voinut kuitata koko blogiteksin 😊

Kiireen tuntua

Alanya <3

Päivät kuluvat ihan hirmuiseen tahtiin. Puolitoista kuukautta on mennyt, vaikka tuntuu että
tulin tänne vasta pari viikkoa sitten. Uudet kirjoitusprojektit etenevät, ja osassa niistä toimii viimehetken paine. Muistan toimineeni paljolti sen varassa jo sairaanhoito-opistossakin. Omat opiskeluprojektit, joita taas on kaksi, ovat hieman stressaavia ja vievät yllättävän paljon aikaa ja voimavaroja.

Tänään oli tärkeä puhelu, tärkeä keskustelu, joka meni ihan pieleen. Sain puhelun Norjasta, ja tinnituksen takia on älyttömän vaikea puhua puhelimessa edes suomeksi. Skype olisi siitä hyvä, että pystyn säätämään äänenvoimakkuuden kuulokkeisiin niin isolle että se tuleva puhe ylittää tinnituksen äänen voiman. Eikö himputissa käynyt niin, että Norjasta meille päin tuleva ääni poreili ja kupli niin paljon, että en saanut mitään selvää. Vaihdoimme siis puhelinkeskusteluun... mutta en ole missään vaiheessa kertonut tinnituksesta, kun ei se kasvokkain keskustellessa ole ongelma.

Alanya Atatürk Cd.

Puhelu oli hankala, kun en meinannut kuulla niin paljoa, että saisin selvää mitä hän sanoo. Siinä sitten kiemurtelin ja luikertelin, ja mietin mitä vastaan kun en edes tiedä mitä kysyttiin. Puhelussa äänen voimakkuus jäi tinnituksen alle, eikä norjankielen ymmärtämykseni ole hyvä. Sen lisäksi tuo eilen suurimman osan päivää lähes kuolleen kylmänä maannut kissanpoika sai virkistymiskohtauksen juuri silloin kun olin puhelimessa. Ensin se kiipesi naskalinterävillä kynsillään jalkaa pitkin syliin, siitä olkapäälle, ja tuli leikkimään päässäni olleiden kuulokkeiden johdolla. Sen jälkeen se tunki itseään puhelimen ja minun väliin, lopulta olkapäillä ja niskassa kiertäen häntäänsä kasvoille ja suuhun, ja minä menetin suurimman osan soittajan puheesta.

Soittaja totesi ettei ruotsinkielentaitoni riitä, kun en pysty käymään edes puhelinkeskustelua ruotsiksi, joten xx-mennessä pitää opiskella lisää. Ja ehkä minun pitänee kertoa tinnituksesta, jos he vielä ovat yhteyksissä. Kuulolaitekaan ei tässä tapauksessa auta. Ehkä kannattaisi uskaltaa kokeilla sitä tinnituslääkettä, mitä täällä käytetään, ja mitä Suomessa ei ole. Vaan arvaapas mitä kissa teki puhelun jälkeen? Kaikesta tuosta ponnistelusta uupuneena nukkui taas ihan vetelänä seuraavat pari tuntia, kunnes heräsi syömään ja nukahti taas. Se ei tahtonut Norjaan. Vaan kynnet leikkasin siltä heti kun se heräsi. Nyt ei pysty kiipeämään jalkaa pitkin.

Kleopatrarantaa

Alanyassa on taas ollut ihanan aurinkoisia päiviä, ja lämpötilat päivisin +15 - +20 C. Jopa minä liikuskelen ilman toppatakkia, ja tarkenen kotona hyvin. Viime talveen nähden ero on iso. Nyt kuulemma tuli kylmyys ja lumi Saharaan. Hhmm... mieluummin sinne kuin tänne, kiitos.

Pari sanaa internet-liittymän hinnoittelusta. Mitään ilmoituksia hintojen noususta tms ei taaskaan ole TtNetiltä tullut, mutta hintojen kehitys on ollut huima. Ensimmäisen vuoden hinta oli 50 TL / kk. Sen jälkeen nousi 79 TL:aan. Nopeus on hidastunut, tosin on ollut varmatoiminen, mutta nyt kaksi viimeistä laskua on ilmoittanut kuukausihinnaksi 109 TL. HInta on tuplaantunut ja nopeus hidastunut. On tullut aika vaihtaa operaattoria.

Alanyaan uutta kivaa

Girnen satamaa taustalla, 12/2016

Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan, ja maakuntahallinto päättää monista tärkeistä asioista. Alanyan kaupunginosien uutisia. On puhuttu Alanyan Gazipasan lentokentältä sekä Izmiriin että Kyprokselle suuntautuvista lennoista, ja saatu alustavia lupauksia. Eli jatkossa suoraan Alanyan kentältä pääsisi molempiinkohteisiin, kun tällä hetkellä on mentävä Antalyan kentältä tai Istanbulin kautta. Toinen alustava lupaus on tehty Alanyan satamasta Kyprokselle suuntautuvan merimatkailun uudelleen avaamisesta. Jatkossa siis voisi tehdä Alanyasta vaikkapa päiväristeilyn Pohjois-Kyprokselle Girneen. Moni viime päivien kuvista on ollut nimenomaan viime vuotiselta Girnen lomalta. Silloinen matkaseura lienee parhaillaan Girnessä Lord's Palacen kasinolla. Minä en kaipaa kasinoita enkä pitkää lomaa Kyproksella, mutta sellainen päivän reissu olisi kiinnostava.
päämiehet, muhtarit ovat olleet kokoustamassa maakuntahallinnon kanssa, ja siltä reissulta tulee nyt mielenkiintoisia

Alanyassa alkoi tänään Biathlon-kisat. Noin 200 lasta ja nuorta ui ja juoksee ikärymiensä mukaisia matkoja. Palkintojenjako on huomennakello 10, jos ymmärsin oikein, ja oletettavasti kaupungintalon takana. Täällä linkissä kaupungin sivuilla on muuten kaupungin livekameralinkit, joista näet sekä sään että elämänmenoa.

Girnen sataman vieressä Lord's Palace Kasino 12/2016

Miten voit -kyseli taas eräs ihana Alanyan turkkilainen ystävä, kun soitti hetki sitten. Nyt kun turkkilainen puhelinliittymäni toimii ja on auki myös Suomessa ollessa, tulee entistä useammin puheluita, kuuluisten kyselemisiä ja terveisiä. Vodafoneo n ollut positiivinen yllätys tässä toiminta-asiassa. He ilmeisesti käyttävät täällä Telian, tai Soneran tai mikä se nykyään onkaan, verkkoa. Ja oma suomalainen liittymäni on dna. Täällä homeasunnossa lähellä tämän kaupungin keskustaa molempien kenttä on huono, ei ole edes 3G, mutta puhelu kuului silti ihan kohtuullisesti. Sen sijaan netti toimii erittäin jähmeästi sekä dna:n mokkulalla että puhelinliittymällä. Vodafonen simkortilta olen sulkenut dataliikenteen nyt kun on dna käytössä. Tiedän Vodafonen hinnaston, ja se on edullisempi kuin suomalaisten liittymien, mutta en tiedä kuinka paljon Vodafonen hintojen lisäksi tulee vielä suomalaisten operaattoreiden laskua. Sen näen aikanaan nettipalvelusta, ja viimeistään silloin kun menen Alanyassa maksamaan kyseistä puhelinlaskua. Jos siihen päälle ei tule suomalaista laskua, niin jatkossa Suomen lomien aikana käytän Vodafonea myös datan siirtoon, eikä silloin tarvitse ostella näitä suomalaisia liittymiä lainkaan.

...ja Alanyan Tosmurin rantaa 12/2016

Kun katson ikkunastani ulos, mieleni yritää nähdä turkoosin mereni, sinisen taivaan ja vilahduksen Kalesta. Niiden sijaan
näen tasaisen harmaan ja sateisen taivaan, lehdettömiä koivuja ja märänvihertävää mäntymetsää. Oi joi. Ikkunat auki asuminen ja nämä muut hengitysongelmat ovat saneet aikaan sen että kurkku on kipeä, väsyttää ja on ihan vetelä olo. Psyykkaat itseni kuntojumppakuntoon kohta, kerään tunnille tarvittavat tavarat ja lähden kohti koulua, jossa tunnit ovat. Yllätyksekseni kyseiselle koululle ei menekään mitään bussia sunnuntaisin, vaan saan kävellä suht pitkän matkan tuolla sateessa. Nyt onneksi tihkuttaa vettä, mutta tällä päivälle oli tälle aluleelle luvattu lumi- ja räntäsadetta... ja minulla on nilkkakengät, sellaiset pehmeät ja kankaiset. Talvikenkiä en osta, sillä yhdet sellaiset on juniorin kaapissa odottamassa, ja toiset Alanyassa. Mikähän siinäkin oli, etten tajunnut ottaa niitä mukaan. Ajattelin ettei täällä kuitenkaan tule lunta ennen joulua, ja että selviää hyvin pikkukengillä. Selviää selviää. Sehän on vain asennekysymys.

Jäätä, saunaa ja Kalen puistoja

Hhmm, täällähän on muitakin mökkejä, maatila vastarannalla ja katuvalotkin läheisellä tiellä 👀 . Eh, olen käynyt täällä kerran, pari vuotta sitten. SIlloin tulin iltapimeällä ja lähdin aamuhämärissä. En hahmottanut ympäristön muita mökkejä silloin. Susia ja karhuja on kyllä lähistöllä. Jäniksen kakkoja on pihassa laattojen päällä, ja hiiriä rapisteli lattian alla tai muissa rakenteissä aamuyöstä (hiiren nakki on viritetty). En siis ole ihan yksin 😁. Seuralaisena on myös sopivasti vilkas mielikuvitus, joka on lähestulkoon ehtymätön luonnonvara. Toisinaan se vain on hivenen jäässä, ja tänään on ollut sellainen päivä.

Kun ei tekstiä vielä tule, niin olenpa sitten seurannut järven jäätymistä, sekin kun tapahtui tänään. Itse asiassa näen tämän ensimmäistä kertaa elämässäni, koska en ole kasvanut järven rannalla vaan järvikuivalla, joen lähistöllä. Aamupäivällä ensimmäiseksi lämmitin takkauunin, jolloin mökkikin lämpesi, ja nyt on sauna lämpiämässä ja on tiedossa oman rentoutuksen aika. Oveen voisi ripustaa kyltin HAmam, mutta jotain oleellista puuttuu 😂. TÄnä vuonna on muuten hamam-käynnit jääneet yllättävän vähälle. Osin ehkä siksi, kun luottohenkilöni muutti toiseen hamamiin, entisessä paikassani on vain idästä tulleita naishierojia, ja aiemmat kokemukset naishierojista eivät ole olleet ihan parhaimmasta päästä. VAan voin olla väärässäkin. SIksi kannattaa tutustua ja ottaa selvää millaisia nykyiset työntekijät ovat.

Vodafone yllätti minut. Nykyinen Vodafonen laskutusliittymäni toimii Suomessa moitteetta. Sen huomaa myös siitä, että eräs henkilö soittelee Alanyasta jopa enemmän kuin saatoin arvata. Mutta Vodafonen osalta siis toimii puhelut, tekstiviestit ja netti. Turkkilaisen mittapuun mukaan hinnoittelu on yhtä suolaista kuin suomalaisille suomalaisen liittymän eu:n ulkopuolinen hinnoittelu. Mutta suomalaisiin hintoihin nähden Vodafonen hinnat ovat edullisempia. Kokonaisen, varman lopputuloksen toki näkee sitten kun menen maksamaan tämän kuukauden puhelinlaskua.

Tässä lehtiartikkeli muistutukseksi siitä, että ole kunnolla, elä ihmisiksi. KAmeroita on joka paikassa, ja esim Swedish Connectionin omistaja kertoi, että edellytyksenä ravintolaluvan saamiselle oli, että he asentavat ravintolaan tarvittavan määrän (6 kpl) kameroita, joista voi sitten tarvittaessa tarkistaa mitä on tai mitä ei ole tapahtunut. Jokaisen oikeusturvan kannalta se on hyvä asia, sillä tapahtumat voi todentaa. Tämä artikkeli kertoo röyhkeistä vihannesliikkeesee tulleista varkaista.

Omat ajatukset askartelevat taas KAlen puistoissa ja varjoissa, siinä missä ritisevän uuden jään ja kyntilänvalon lumoissakin. Niitä on jossain riimien sopukoissa. Vaan on taas Ask ve MAvi -aika. Mukavaa iltaa.

Helppoheikiksi herkkujen pariin

Sielunlepuutusmaisemani, yksi monista. Alanyan satamasta 02/17

Uuhhh. Pitkän työpäivän päätteeksi on ihana istua sohvalle, läikyttää puolen litran teemukista teetä pitkin sohvaa, sekä nakertaa leivänpaahtimeen liian pitkäksi aikaa unohtuneita, yrttioliiviöljyllä ja rucolalla höystettyjä rouhesämpylän puolikkaita. Nyt voin sanoa jo sen verran, että kotisairaanhoidon autolla kurvailen kaupunginosasta uusia katuja löytäen, ja niitä tiettyjä katuja kadottaen. Tänäänkin navigaattori väitti, että "olet perillä", ja minä, joka näin talon tai asunnon sijasta pelkkää pusikkoa ja metsikköä, olin hieman toista mieltä. Siinä sitten aikani pähkäiltyäni soitan ylimmäiselle kartantuntijalle, siis tiimin kokeneimmalle hoitajalle, jolla on ihmeellinen kyky sekä paikantaa eksynyt sijainen, että osata neuvoa niin värikylläisesti ja sopivien mielikuvien kautta, että kyseisiä katuja täysin tuntematonkin löytää helposti perille. Ihana ihminen ja hyvin mielenkiintoinen taito kuvailla ja kuvittaa paikat ja talot. Hänellä on vahvaa, luovaa kuvituskykyä ja kerrontakykyä. Ties, vaikka olisi kirjailija toiselta ammatiltaan. Vaan navigaattorin harhaanajo-ohjeista ja parista ekstra-ajotarpeesta johtuen päivä venyi vain tuntia suunniteltua pidemmäksi, omakustanteisesti. Aiemmat päivät selvisin aikataulun puitteissa, mutta tänään minun listallani olikin aiempaa enemmän asiakkaita ...ja yksi umpitie, yksi siirretty tie ja eräs puska. Nautin kuitenkin päivästä kaikkinensa.

Päivän suurin yllätys oli puhelu, jossa tarjottiin tiettyä työtehtävää elokuun alkuun saakka. Juuri tuota kyseistä työtä en ole Suomessa koskaan tehnyt. Sen lisäksi se on hyvinkin leikkimielinen ja hieman hassuttelevakin työ ihmisten parissa, eikä liity millään tavalla sairaanhoitoon tai tanssiin. Joku voisi sanoa, että olen sitten helppoheikki. Vaikka en Heikiksi tunnistaudukaan, niin uskon, että projekti tulee olemaan mukava, sillä saan käyttää koko sanallisen antini ja persoonani, heittäytyä niin paljon kuin vaan osaan. On tosi kiva ylittää omia rajoja uudenlaisen, myynnillisen työkokemuksen parissa. Sen lisäksi teen mahdollisesti joitakin päiviä kotisairaanhoidon sijaisena, ja vapaa-ajalla työstämme seuraavaa kirjaa, eli taas sekaannun useampaan kuin yhteen työhön. Aiemmin kerroin pienen vihjeen, että olisin menossa ulkomaille töihin. Nämä tarjoukset vahvistuivat ensimmäisinä, konkretisoituivat ensimmäisinä, ja viime vuosina olen oppinut luottamaan vain siihen, mitä konkreettisesti tarjotaan ja mahdollistetaan. Nyt tuntuu, että tästä voi Suomessakin tulla ihan ok kesä.

Cuma Pazarin, perjantaitorin vieressä. Kannattaa käydä :)). Kenkiä

 Ilta meni tutustuessa uuteen kameraan, jossa on myös puhelin. Vai toisinpäinkö se oli? JOka tapauksessa olen
positiivisesti yllättynyt tuosta DooGee Shoot 1:stä. Lähi viikkoina vasta alan toden teolla testata kameran rajoja, ensin tarvinnee opetella sen käyttöä. Jo pikainen testi osoitti sen, että kehut eivät olleet ihan turhia. Tuolla saa paljon parempia kuivia ja videoita, kuin millään aiemmalla kamerallani. Lisäksi se on puhelimenakin riittävän ärhäkkä 4G, ja ohjelmistoltaan niin paljon samanlainen kuin aiempi DooGee, ettei tarvinnut edes hermostua sitä itsen näköiseksi mukauttaessaan ja omia asetuksia tehdessään. Puhelin on mitä todennäköisimmin myös laillinen ja kansainväliseen rekisteriin / Turkinkin rekisteriin rekisteröitävissä :)) . Olen helpottunut ja innoissani.

Lupasin parille turkkilaiselle kaverille, että ilmoitan heti, kun whatsappi ja maksuttomat nettipuhelut / videopuhelut ovat taas käytössä... no, en ilmoittanut. Ei ollut tukka hyvin, meikki laitettuna eikä energiaa käydä pitkää "milloin tulet"-videopuhelua. Ehkä jonakin kauniina päivänä, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu hetkellisesti lyhyiden yöunien ja noron uuvuttamalta, mutta hyvät uutiset painavat vaa'assa niin paljon enemmän, että pienen psyykkauksen jälkeen nuo tuntumat jäävät helposti taka-alalle. Huomisen lepopäivä on tarpeen. Elpymispäivä.

Siitä kenkä-postipaketista, jonka viimeksi lähetin Alanyasta, ja josta jo marisinkin täällä... sekä paketin vastaanottaja että allekirjoittanut lähettäjänä ovat olleet yhteydessä postiin juuri ennen pääsiäistä. Tarkoitus oli jatkaa tänään, ja päivittäin, kunnes paketti löytyy. Päivällä ystävältäni tuli helpottava viesti: Paketti on löytynyt, on Ulkomaanterminaalissa. Nyt sitten enää katsotaan tuleeko tullattavaksi, ja odotellaan lähipostiin toimitus. Hyvä.