Vuoristoreissun jatkoa

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Tänä viikonloppuna ovat monet alanyalaiset vapaapäiviään yhdessä viettäneet perheet menneet vuoristoon, kuka mihinkin päin, Yhteisenä nimittäjänä on ollut Kar keyfi, hauskanpito lumella. Meidän reissumme suuntautui lauantaina Alanya Kuş yuvası rotkon suuntaan ja tunneleidenkin taakse. Heti, kun ystäväni huomasi tien lähimaastossa olevan lumen, kääntyi auton ratti ja kurvasimme risteyksestä vasemmalle, lumialueen reunaan. Ennen kuin ehdin kunnolla autosta ulos, oli ystäväni loikkinut kuin vuorigaselli erään lumisen louhikon päälle. Häntä eivät haitanneet keikkuvat kivet eikä mikään muukaan. Sinne meni niin että vilahti. Kun jäin jumiin ensimmäisen keikkukiven päälle, niin ei auttanut muu kuin alkaa heitellä lumipalloja tuonne korkeammalle...

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Siinä louhikkorinteen keikkukiven päällä tasapainotaiteillessani muistui mieleen parit punaiset kyynärsauvat, ne kotona odottavat. Hetken päästä muistui mieleen myös kuntoutussuunnitelma ja nilkkatuki, kun tuli vähän venyteltyä. Ystäväni ei tiedä viimeisimmästä nilkkavammastani mitään, enkä ole viitsinyt selittää. Siksi hän ei oikein ymmärtänyt miksi aiemmin niin innokkaana kiipeilijänä olin nyt vastahakoinen ja hiukan jähmeä. Kipu piti aisoissa. Niinpä kömmin kuin vanha mummu louhikosta alas ja tasamaalle, jossa sain pysytellä vain hetken. Sitten mentiin taas, mutta tällä kertaa sienten perässä. Olemme molemmat sieniruokien ystäviä, tosin Turkissa oloni aikana en ole uskaltanut kertaakaan poimia enkä ostaa toisen poimimia sieniä. En myöskään ole syönyt muita kuin herkkusieniä. Ihan vaan sen takia, että haluan tuntea sienen jota syön. Jos en tunne, niin en syö. Sienissä on omat riskinsä, tosin ne parhaat syötävät sienet ovatkin sitten tosi hyviä.

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Sieniä etsimme sellaisesta maastosta, josta en itse osannut kuvitella sieniä löytyvän. Ja oleellinen etsintäväline oli keppi, kuiva oksan pätkä. Ai miksikö? Koska maanpinnalla ylimpänä oli paksu kerros kuivaneita havunneulasia. Sienet olivat pääosin ruskeiden havunneulasten alla piilossa. Tuossakin kuvan paikassa oli sieniä, vaan olivat kuulemma ei-syötäväksi-kelpaavia. Aina kun minä onnistuin löytämään jonkun sienen, ja innoissani hihkuin että täällä on, täällä on, niin tuli sama vastaus: ei-syötäväksi-kelpaavia. Höh. Katsopa vaan tuota alemmankin kuvan keltaista sientä. Niin söpö, ja näyttää hyvälle 😁. Näytti minusta vähän niin kuin kuivuudessa kasvaneelta tatilta. Kun ystävä sanoi ei, niin en sitten ottanut mukaan. Itse asiassa olisi kiva joskus jatkossa mennä täällä sienikurssille. Olisi kiva oppia tunnistamaan varmuudella syötävät sienet. Täällä on paljon samoja sienilajeja kuin Suomessa, joskin kasvuympäristöt ovat erilaiset, tavallaan, tavallaan samanlaiset. 

Tatti vaiko ei? Söpö kutenkin. Jäi metsään.

 Sieniä toisissakin paikoissa etsiessämme törmäsimme moniin muihinkin sienestäjiin. Autoja ja mopoja oli parkissa lähes joka mutkassa ja levikkeellä. Ihmisiä oli metsissä sankojen ja pussien kanssa paljon. Monet liikkuivat sienien löytämisen toivossa, tosin nyt on ollut vielä poikkeuksellisen kuivaa, joten sieniä ei ole niin paljoa kuin tavallisesti runsaamman sateen jäljiltä. Vaan ehtiipä noita vielä putkahdella pintaan. Turkissa on myös tryffelisieniä, juu-u, mutta 50 cm maanpinnan alapuolella, jos oikein ymmärsin. Ja kastanjapuiden alla, juuriston läheisyydessä. Eikös jotkut käytä koulutettuja tryffelisikoja tryffeleiden etsintään???

Luonnon muovaama silmän ilo

Me emme nähneet villisikoja, emme edes pieniä sellaisia, mutta sen sijaan sain ihmetellä paria liikennemerkkiä. Alanya Sarıveliler -tiellä oli varoituskyltti villisioista. Olisi joskus jännä oikeasti nähdä sellainen, tosin turvallisen välimatkan päästä. DimÇayın ja Kuş yuvan välisellä tiellä taas oli varoituskyltti lehmistä, jotka saattavat käyskennellä tiellä. Joten äkkijarrutuksen, törmäämisen ja jokilaaksoon / rotkoon putoamisen välttämiseksi varo tiellä möllöttäviä lehmiä. Aja tarpeeksi hitaasti vaikka kaikki muut eivät ajaisi. Jotkut näyttivät kaahaavaan lujaa, ja ajoivat laidasta laitaan, koko tien leveydeltä. Ihan niin kuin Suomessakin esim. Savon pikkuisilla, kapeilla ja mäkisillä sorateillä.

Jonkun eläimen isoja... "Et kai sä paskaa kuvaa?!"

Sitten kakka-asiaa. Ensimmäinen tienvieressä ollut iso läjä oli tällainen. Olisiko hevosen, sanoi ystäväni. Ehkä on, ehkä ei. Ei vaan näkynyt hevosen jälkiä lähi tienoilla. Seuraava läjä tuli vastaan siellä sienimetsärinteellä. Siitä ystäväni kommentoi, että on ehkä karhun läjä. Oli kenen tai minkä hyvänsä, niin ulostekakut olivat valtavan suuria. Aloin kaivata takaisin autolle... Tuolla missä on otettu tuo toinen lumikuva, oli vuohien jälkiä ja papanoita niin paljon, että sai jo vähän katsoa mihin astuu. Ystäväni oli auton siivouksen suhteen hyvin tarkka, ja olisin kuullut kunniani jos olisin tuonut auton puhtaille matoille kenkien pohjassa jonkun papanan. Mutta tietoisuus siitä että alueella on karhuja ja susia sai aikaan saman "iik"-elämyksen kuin viime kesän Pihtiputaan perukoilla asuminenkin.

Luonnollista kauneutta 17.11.-18

Lumialueen vieressä, siellä missä etsimme sieniä, kukki havunneulasten seassa monia pieniä kukkasia. Tämäkin viereisen kuvan kukka oli tosi pieni, mutta värinsä puolesta erottui hyvin kaiken ruskean seasta. Oletettavasti nuo vihreät lehdet ovat samaa paria, eli kuuluvat tähän kasviin, sillä mitään muuta vihreää ei lähistöllä näkynyt. 

Eräällä pysähdyspaikallamme avatessamme auton ovia tuli vastaan tosi voimakas mutta hyvä tuoksu. Jokin matala, varpumainen kasvi tuoksui houkuttelevasti. Ystäväni sanoi, että se tuoksuu jollekin yrttiteelle. Jotakin tuttua tuoksussa oli, mutta en tiedä mistä kasvista on kyse. Kuva on tuossa alla. Toin nuo pienet kukkavanat kotiin, ja ne tuoksuivat pitkään. Kasvusto oli tien reunalla, ja vain muutaman sentin korkuista.

Tällaista tällä kertaa. Seuraavassa jatkuu ainakin hammaslääkäriasia. 

Joku tuoksuva ytti

Kaipaatko seikkailua ja jännitystä? Aja vuoristoon.

Alanya Sarıveliler Yolu 17.11.-18

Niin, toissailtana ajattelin että vuoristoretkellämme emme aja lumelle vaan lämpimään, aurinkoiseen vuoriston osaan. Vaan ei. Lumelle. 

Tämä vuoristolainen, hyvä ystäväni, on luotettava ja varma kuski, ja kaiken lisäksi tuntee hyvin alueet joilla ajelimme. Hän ajoi hitaasti ja rauhallisesti, kun tuntee myös tämän kyydissäolijan tasamaataustan ja vähäisen vuoristotiekokemuksen. Silti ajelu ja rotkojen reunoilla kävelyt vastasivat vähintään yhtä Linnanmäki-päivää. Ehkä kuvat selventävät miksi.

Päivälle oli ennustettu koviakin sadekuuroja, vaan ne menivät onneksemme jotain muuta reittiä. Sen sijaan utuisuus ja ajoittainen runsaskin pilvisyys kulki mukana. Ajoittain paistoi tosi kauniisti aurinko, ja paistaessaan lämmitti. Silloin kun auringonpaistetta ai näkynyt pilvien takaa, oli vuoristossa kylmä sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Star Warsien Jaffa???

Ja mitä en ollut tajunnut ottaa mukaan: 
-käsineet
-pipo
-maastokelpoiset kengät (oli vaan city-nilkkurit, onneksi nilkkaa tukevat nilkkurit)
-nilkkatuki (sillä kuntoutus on vielä kesken eikä louhikoissa kävely ja pitkin rinteitä hyppely ollut vielä ihan ok)
-kipulääkettä (edellisestä johtuen)
Ehkä ensi kerralla muistan edes käsineet ja maastokelpoiset kengät. Salvarit oli nytkin mukana, ihan vaan siksi, kun arvelin että jotain tarvitaan, mutta varavaatevalikoima ei nyt ihan osunut kohdalleen.

Tuolla kaukana siintää DimÇayın patojärvi

Ajoimme Alanyasta, Kestelistä DimÇayın itäistä reunaa pitkin padon ohi ja uudelle Ak köprülle, Ak sillalle asti. Siitäkin jatkoimme vielä suoraan eteenpäin, ylittämättä siltaa. Jatkoimme matkaa aina Kuş yuvası tunneleille saakka. Kunhan et käänny missään vaiheessa Ak köprün jälkeen oikealle, vaan seuraat päätietä vasenpainotteisesti, niin tulet automaattisesti ko tunneleille. Me menimme läpi neljästä tunnelista, ja sen jälkeen oikeasti lumi veti kuskia puoleensa niin vahvasti, että matkasuunnitelma muuttui välittömästi ja hän käänsi rattia vasemmalle. Lumikuvia tulee seuraavassa postauksessa.

Kar keyfi, lumella huvittelu kesti aikansa, ja loppui palelemiseen. Palasimme tunneleita pitkin takaisin. Koskapa ystäväni kertoi uudelleenkin Kuş yuvası tien vaarallisuudesta, ja lupasi että joskus voimme kävellä siellä, niin jotenkin se tie alkoi kiehtoa... Hän sanoi tien olevan suljettu autoliikenteeltä. Vaan kun apumiehen paikalta näki että se ei ollut suljettu, ja kun mankuminen ja vinkuminen auttoi, kääntyi auto ko. tielle. No, ei hän kuitenkaan ajanut pahimpiin paikkoihin, vaan parkkeerasimme siihen ensimmäisen tunnelin vierustalle, ja se riitti tälle kertaa. Joskus myöhemmin mahdollisesti kävelemme tuota tieosuutta jonkun matkaa pidemmälle, on se sen verran kiehtova kaikessa vaarallisuudessaan ja erityisesti jylhässä kauneudessaan. Ystäväni heitti kivenlohkareen rinnettä pitkin alamäkeen. Sen ääni kuului käsittämättömän pitkän aikaa. En tiedä kuinka syvä tuo rotko on, sanon vain että SYVÄ. Tuo paikka on noin 1.000 m merenpinnan yläpuolelle. Siellä on DimÇayın alku- ja syntypaikka. 

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Kuş yuvası rotko. Kaikki kuvat ovat samalta pysähdyspaikalta. Me pysyimme nyt alueella, jossa on vielä putoamisen pysäyttävää puustoa, kuten ystäväni asian ilmaisi.

Milloin lähdetään kiertämään rotkon reunaa myötäilevää tietä, kävellen? Jos reunalta putoaa, on seuraava pysähdys lähes kilometrin päässä pohjalla, ellei osu olemaan tuuria niin paljon, että tömähtää johonkin isoon kiveen tai kielekkeeseen, joka pysäyttää putoamisen. Tie on kapea, hyvin kapea. Ja tien ulkoreuna on murenevaista sorttia. Myös ylärinteestä, tien yläpuolelta saattaa irrota kivi tai maamassaa, ja tuoda mukanaan hieman enemmänkin kiviä tai maamassaa. Erityisesti sateen jälkeen ympäristö on "eläväistä". Kiehtova paikka.

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Meren sininen väri palasi 😍

Tämän aamun värit <3

Aamulla sai herätä viileisiin tunnelmiin, niin viileisiin, että kävi hetken mielessä Suomen alkutalven ilmasto ja peiton alle jääminen. Meri on tänään onneksi sininen, kaunis sininen. Tekisi mieli sanoa että toipunut sen myrskyn ja harmaanmustan jäljiltä. Auringonpaisteinen sää kutsuu ulos, ja torille lähdenkin ruokaostoksille jonkun ajan päästä. Sitä ennen pieni katsaus Alanyan juttuihin.

Käsittääkseni keskiseen Suomeen tuli eilen lumi, ja runsaana kuulemma tulikin. Niin tuli keskiseen Turkkiinkin. 15 cm lunta ja sohjoa Alanya-Konya -tiellä sai aikaan ulosajojen

1. myrskyn jälkeen pieni valon hetki

tulvan ja työllisti auttavia tahoja pitkin yötä. Kesärenkaita käyttävät autoilijat ja kovan tuulen kanssa ilmaantuneeseen sankkaan lumituiskuun tottumattomat eivät ihan osuneet pysymän tiellä. Lopulta tie suljettiin liikenteeltä sääolosuhteiden vuoksi. Tässä linkki lehtiartikkeliin. Saimme kahdelle yölle myös jäätymisvaroituksen, tässä se lehtijuttu. 

Autolla vuoristossa ilta- ja yöaikaan liikkuvien kannattaa olla tarkkoina mustan jää ja kuuran aiheuttaman liukkauden takia. Puutarhureille yöt ovat painajainen ihan muusta syystä. Meren läheisyydessä ja Alanyan keskustassa lämpötilat ovat ihan toista luokkaa. Öisin matalimmillaan sääenustuksen mukaan noin +15 C. Parin

2. myrsky nousee ja pimentää

päivän päästä ennustetaan päivälämpötilojenkin nousevan taas +28 C lukemiin, joten hienoja lomasäitä on tarjolla.

Alanyan kaupunki järjestää jatkossa kahdet kirjamessut vuosittain. Keväällä pidetään lastenkirjamessut ja syksyisin aikuisille suunnattujen kirjojen messut. Parhaillaan ovat käynnissä aikuisten kirjamessut, ja ne ovat Kulttuuritalolla avoinna 4.11. saakka.

Eilen kiersimme ystäväni kanssa ulkona Alanyan illassa pitkin kaupunkia keskustellen, tuttuja kohdaten ja naurua

2. myrskyn jälkeen taivas selkeni iltaruskoon

esiin kaivaen. Ja löytyihän se sieltä. Parhaat naurut saatiin viimeisessä paikassa ja vanhoista, melko tyhmistä asioista, Muzzin säestyksellä. Jotkut vaan osaavat naurattamisen taidon. No, oli meillä Muzzillekin sellaisia terveisiä, että hän pomppasi riemusta. Ilta ei ihan vielä siihen loppunut, vaan sopivasti rentoutuneena ja itsevarmuuttani nostaneena päätin "tarttua härkää sarvista" ja kohdata ihmisen, jolle olin vihainen, jonka toiminnan seurauksena olin pettynyt ja loukkaantunut, hän kun oli sopivasti siinä lähistöllä. Ystäväni ennakoi, ja lähti käymään marketissa hakemassa suklaata, josko se vaikka tulisi tarpeeseen keskustelun jälkeen. Keskustelu oli yllättävän positiivinen, ehkä jopa tuloksellinen, ja suklaat syötiin pois ajelehtimasta oikein hyvillä mielin. Tuotakaan keskustelua ei olisi voinut käydä samalla tavoin, ellen olisi pystynyt käymään sitä sujuvalla turkin kielellä. Muuta yhteistä kieltä ei ollut. Sanon taas kerran... kannattaa opiskella hyvä turkin kieli, jos aikoo oleskella täällä enemmän kuin lomaviikon silloin tällöin.

Ei pölise, sataa

Alanya 21.10.2018

Aamulla herätyskellon herättäessä oli epätodellisen ihana hetki. Aivot olivat heräävinään hoitokodin vinttihuoneessa, mutta silmiä avatessa tajuntaan iski paljon ihanampi todellisuus. Auringonvalo ja peti, johon mahtui ojentautumaan niin pitkäksi kuin vaan ulottuvuutta riitti. Väsytti eilisen matkustamisen jäljiltä ihan hirmuisesti, vaan eipä auttanut jäädä unille kun oli useampi asia hoidettavana. Kävin varaamassa hamam-ajan, kävin n-kolay-laskujenmaksupisteellä (oli suljettu) ja ruokailun jälkeen kävin vielä huonekalujen entisöijän luona. 

Vaikka kuinka kuvittelin millaiseksi hän olisi tuolini entisöinyt, en osannut kuvitella puoliakaan siitä, miltä todellisuus näytti 😍. Huomenna saan huonekalut kotiin, ja laitan kuvat lähtötilanteesta ja loputuloksesta sekä kokonaishinnan. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, ja hyvilläni siitä, että valitsin entisöinnin uuden ostamisen sijasta.

Jos on joku mikä ei muutu, niin pysäköinti 😂

Kerrankin oli sellainen kotiintulo, ettei ollut mitään katastrofia. Kuljetus oli kentällä ja toimi niin kuin piti. Kotona oli vain punaista pölyä lattioilla, pöydillä ja kaikilla vaakapinnoilla. Ei edes lintuja eikä kummituksia sisällä. Huomenna, ylihuomenna tai sitä seuraavana päivänä joku imuroi... Voi olla etten ylihuomennakaan tunne ketään jokua, joten mahdollisesti imuroin itse. Nyt vaan ei huvittanut siivota. Osan tästä karmeasta väsymyksestä tekee lisämunuaisen kortisolintuotto-ongelmat, sillä käytin olosuhteiden pakosta kortisonia (tosin pienillä annoksilla, mutta silti) koko hoitokodilla työskentelyn ajan, ja lopetin sen heti kun sieltä poistuin. Nyt on kituviikot, joilla "rääkätään" kortisonin osittain lamaamat lisämunuaiset taas toimimaan niin kuin niiden pitää. Siksi nämä lähi viikot ovat "väsyttää, paleltaa, ei huvita"-tunnelmien kuorruttamia, kenties. Ainahan voi ihme tapahtua ja ko jakso jäädä paljon oletettua lyhyemmäksi.

Samalta bussipysäkiltä toiseen suuntaan. Bussi parkissa.

Ja ostoskassien raahaamisesta väsyneenä voi aina jättää sateenvarjonsa bussiin, niin kuin tänäänkin. Oli ensin lähdössä kaupungille hame päällä ja nahkakengät jalassa, mutta vaihdoin mielipidettä ja asua aika vikkelästi, kun katsoin parvekkeelta taivaalle ennen bussiin menoa. Tummat pilvet purjehtivat mereltä matalalla suoraan kohti Alanyan keskustaa, ja heti pilvien etureunan kohdalla näytti satavan ihan maahan asti. Satoihan se, ja sataa edelleenkin. Nämä olivat kuulemma tämän syksyn ensimmäiset kunnon sateet, ja tulivat kumean ukkosenjyrinän ja ihanan salamoinnin kera. Täällä kolme suomalaista ihaili salamointia ja sadetta parvekkeelta asti, tosin ilma jäähtyi niin paljon, että sisällehän sieltä oli tultava. Ja viime yönäkään ei ollut mikään huippulämmin. Alanyan vuorille satoi ensilumi. LInkki lehtiuutiseen.

Niin että taas on Suomen reissusta ja syksyn kohtaamisesta selvitty ja kotiin päästy. Kiva on olla reissussakin, vaan on tosi ihana olla kotona 😍.

Lumi tuli Alanyaan

Talvi alkoi Alanyassa korkealta ja kovaa. Lunta tuli yhdessä yössä paljon, ja ihmisiä ja eläimiä joutui pulaan saman tien. Sanovat, että talvi alkoi poikkeuksellisen rajuna. Sanonkominämitä... asunto on kylmä, tosi kylmä, kun vuorilta puhaltaa joka yö ja usein päivisinkin lumisen hyytävät tuulet. Mieluummin ottaisin sen trooppisen puolen elämää. Tässä on useampi linkki lehtiartikkeleihin, ja ennen kaikkea lehtien jakamiin kuviin.
Alanyaadres.com, Alanyapostasi.com.tr, Alanyagazeteci.com ja Alanyaadres.com kuvakollaasi. Huikeita luonnonolosuhteita suht lähellä Alanyan keskustaa, ja lämmintä Välimerta. Kaupunginkeskustassa on edelleen yli 20 C lämmintä päivisin. Öisin lämpötilat laskevat jopa alle +15 C, ja tietysti tuolla vuoristossa vieläkin alemmas. Kun Alanyassa sataa vettä trooppiseen tapaan, niin sitä sataa paljon. Obassa tuskaillaan erityisesti ohitustien rakennusalueilla edelleen vetisten ja liejuisten ajoteiden kanssa, samalla kun vuoristossa losahtaa niskaan ne runsaat sateet lumena. 👀

Alanyan naapurustossa on myös tullut lunta. Konya - Alacati tie on suljettu lumentulon vuoksi. Tässä on linkki uutiseen, ja runsaslumiset kuvat. Antalya- Seydişehir tie on suljettu / ongelmainen lumentulon vuoksi. Tässä on linkki lehtiartikkeliin..

Lumesta teatteriin. Tiesitkö, että Antalyassa on tarjolla elämyksellistätanssiteatteria nimellä Shaman Dance Theatre? Sivuston saa myös englanninkieliseksi.

VAuvan puklun hajuista pullaa

Alanyan vielä lämpimät vuoret. +29 C tänään.

Lumi on saapunut niin Suomeen kuin Turkkiinkin, jos ymmärsin Suomen uutiset oikein 😁. Meillä on yllättävän paljon samankaltaisuutta ilmastossa. Sen kunniaksi, tai siitä huolimatta, oli pullanleipomispäivä. Itse asiassa pulla oli kompromissi, joka täytti sopivasti tämän päivän leipomisfiilistarpeen. Löysin uudelleen sen oikeita ruisjauhoja myyvän jauhokauppiaan, jonka aiemmin kadotin, ja ostin pari kiloa ruisjauhoja heti mukaan (2 TL / kg). Koska en muistanut ostaa maitoa, siis lehmänmaitoa, enkä halunnut tehdä riisipiirakoiden riisipuuroa vuohenmaitoon, niin teen ne vasta huomenna... jos jaksan ja huvittaa. SItä kun ei näissä oloissa varmaksi tiedä, tai missään oloissa.

Viime yönä valvotti eräs omituinen höpöttäjä, sopivasti puheripulin saanut ja puhelimessa hirveästi tekstiä tuottanut ystävä aina tuonne kolmeen asti. Siinä vaiheessa olin sanonut jo kymmeneen kertaan, että hyvää yötä, nyt nukuttaa, joten oli järeämpien toimien aika. Jätin puhelimen auki yöpöydälle, ja annoin herran puhua itsekseen. Taisi puhua aika pitkään, ennen kuin tajusi että minä puutun linjan toisesta päästä, sillä ehdin syvään uneen ennen kuin oli soitellut uudestaan pariin kolmeen kertaan. En enää kuullut enkä herännyt.

Voi voi

Tämä aamu aukeni niin vähillä unilla, että olin kärttyinen, hyvin, hyvin kärttyinen. Omituinen höpöttäjä oli myöskin
myöhästynyt sekä lääkäriajanvarauksestaan että ilmeisesti myös töistä, koska kello 14.30 oli laittanut minulle viestin "huomenta". Olin siihen aikaan v**uuntuneen väsyneenä raahaamassa painavaa ostoskassia vihannes-hedelmätorilta bussipysäkille, ja jotain sarkastista pullahti vastaukseen. Sillä oli outo vaikutus. Kärtytys helpotti heti.

Eilen illalla ihan pienen hetken oli olohuoneen ja keittiön parvekkeiden ovien hyttysverkot auki. Arviolta ehkä 15 minuuttia ihailin kaunista, vaaleanpunaista taivaanrantaa ja elohopean väristä merta auringon laskiessa. Nyt kutittaa ja laajenee ranteessa tuollainen kärttyisen itikan pisto. Jos eilen olikin pinkit ja kylmät sävyt auringonlaskussa, niin tänään oli punaista ja oranssia, sekä valtavan kauniisti merestä silhuetteina näkyviä pikkupaatteja. MInä niin tykkään näistä auringonlaskuista ja niiden värimaailmoista. Jokainen ilta on erilainen. Niin kai ne on aamutkin, mutta asuntoni parvekkeet ja ikkunat ovat pohjois-etelä-länsisuuntiin, eli ei kannata nousta kukonlaulun aikaan katselemaan auringonnousuja, ellen ole valmis menemään ulos asti niitä ihailemaan. Useimmiten en ole, vaan nukun sihen aikaan juuri parhainta unta. Tosin aamulla nouseva aurinko peilautuu Kale-kukkulasta, ja paljastaa Kalen kuivuuden ja karuuden, sekä usein myös päivän sään.

TArpeeksi kanelia, voita ja sokeria

Pari sanaa vielä noista pullista, tai paremminkin voista. Jääkaapissa on aiemmin ostettua luomuvoita, mutta ostin tänään toisen voipaketin, koska minulla ei ole keittiövaakaa, eikä voipaketeissa ole mitään painomittataulukkoa. TÄyden 1000 g pötkylän pystyin silmämääräisesti ja veitsellä merkaten jakamaan 10 osaan, jolloin jokainen osa on 100 g. Se luomuvoi on jokseenkin puolipallon muotoinen, ja siitä en pystynyt hahmottamaan mitään painomittoja. LUomuvoi on tuo kuvassa näkyvä keltaisempi, ja tänään ostettu oli sen rinnalla niin uskomattoman valkoinen, että piti ihan lukea sisällysluettelo. Siellä sanottiin vain, että on tehty kermasta. MItään muuta sisällöstä ei kerrottu, joten kai sekin on 100% maitopohjainen. Siis ihan täydelleen lehmänmaitoallergikolle sopivaa tavaraa ;). Vaan kun halusin tehdä tosi hyvää pullaan, niin voi on tarpeellista, ja hyvää.

En muista olenko aiemmin kertonut, mutta tämä paikallinen voi muistuttaa minua pikkuvauvoista. Mielestäni se tällä vajavaisella hajuaistilla tuoksuu ihan pikkuvauvoille, siis sille puklulle, ei sille sinappimössölle. Tänään kun avasin sitä uutta pakettia, niin siinäkin oli ihan vauvan haju 😅...siis hapan maito. Nuo voit tuoksuvat ihan happamalle maidolle, sanan positiivisessa merkityksessä. NIin tuoksui pullataikinakin kohotus- ja alustusvaiheessa, mutta lisäsin vaniljasokeria myös taikinaan, ja ainakaan naapurin suomalaisen rouvan mielestä ei tuoksunut enää vauvan puklulle, vaan herkulliselle. Näistä molemmista voista puuttuu se rasvan haju, mihin siellä pohjoisempana on tullut totuttua. Ehkä kuitenkin mieluummin puklu. IHan oikeasti minun hajuaistini ei ole palautunut viime kevään jälkeen. Kropassa on siis edelleen jotakin parantumista "kesken" tai jotain muuta vaiheessa. Oli miten oli, kai sekin aikanaan selviää, ja siihen asti mennään näillä mitä on.

Lisää kuvateksti

Oo muuten tässäkin pikkukamerassa nyt jotain vialla, nimittäin ei enää tarkenna millään... ei auta edes linssin puhdistus. Nuo päivän kuvat on ihan epätarkkoja, vaan niillä mennään kun ei ole kukaan ottanut parempia. Katsotaan huomenna mitä se tuo tullessaan. Sunnuntaina onkin lentokenttäkeikka ja sen jälkeen alkaa vipinä ja elämyksentäyteiset päivät. Ja toivon hartaasti etten huku snorkkelin kanssa jos snorklaamaan joudun 😂. Merivesi on kuulemma vielä +25 C, joten ei ihan kylmää vielä. Alahan Maria tulla, niin minäkin pääsen rannalle asti :)) .