Kunnon kuutamo Alanyan yllä

Täysikuu & Kale, Kestelistä pokkarilla kuvattuna 22.11.-18

 Hmmm... ulkona tuli äsken pimeää. Kello on 6:54. Aamukahvit on juotu ja nyt voi taas nukkua. Pari tuntia sitten heräsin, en tiedä oliko ykkössyy täysikuu ja mahtava kuutamon valo, vai hengitysvaikeudet. Kävin eilen katsomassa sellaista vuorenrinteessä sijaitsevan talon kattohuoneistoa, joka oli maisemansa puolesta erittäin mieluinen. Tilaakin oli niin paljon, että omistajan kalusteet olisivat mahtuneet yhteen makuuhuoneeseen ja omat olisin voinut laittaa käyttöön. Mutta vaikka kuinka yritin ummistaa silmäni rappukäytävän homeisilta seiniltä, kaikkien viiden kerroksen ajan, niin jotain meni silti pieleen. Istuin perheen vieraana vajaan tunnin, saman talon alimmassa kerroksessa. Aivan ihana perhe. 

Alanya, Kale 22.11.2018

Jo siellä istuessa iski somman sorttiset hengitysvaikeudet ja siitä johtuen myös rintakipu. Kipu on nyt poissa, hengitysvaikeudet eivät, lääkityksistä huolimatta.Oli pahin astmakohtaus mitä on ollut näiden täälläolovuosien aikana. Siinä talossa asuu turkkilaisen puolisonsa kanssa ruotsalainen, saksalainen ja ajoittain myös suomalainen perhe. En tiedä kannattaako olla kateellinen siitä etteivät ole homeallergisia tai astmaatikkoja, mutta ilman tuota hometta olisin halunnut juuri sen asunnon. Siinä oli kaikki mieluisat elementit. Nyt se "halu jotenkin vaan kuoli". Edelleen katselen ympärilleni tiedossa olevista kahdesta asunnosta huolimatta, sillä toinen on pienempi kuin haluaisin, ja toinen on ihan ydinkeskustassa, liikennemelun ytimessä.

Alanya, KAle 22.11.2018

Kukot pitävät kiekumiskonserttiaan. Muezzin resitoi aamurukouskutsun tuossa aiemmin. Taivaanrannasta kajastaa valo, mutta auringonnousun ja asuntoni välissä on iso ja jylhä vuori, osana tätä Taurusvuoristoa. Kestelin kohdalla tässä vuoressa on sitä jotain. Sillä on ihan oma luonne ;) . Kalen yläpuolella, taivaalla on jo sininen pohjaväri, joten päivä tästä valkenee. Riippuen siitä mikä on energiataso muutaman tunnin kuluttua, joko käyn Gazipaşassa tänään, tai sitten on siivouspäivä. En tiedä kumpi on se kevyempi vaihtoehto, ehkä siivous tässä tapauksessa... Löhöilyvaihtoehtokin löytyy.

Sama paikka, toinen valo, klo 7:20

Matkustus- ja reissaamishaluja olisi vaikka muille jakaa, mutta kaverit eivät nyt jaa sitä fiilistä. Eurooppalaiset kaverit ovat kaikki joko töissä tai sairaana, paitsi muutama minua 20 v vanhempi. Heitä taas ei kiinnosta samanlaiset reissut kuin mitä minua kiinnostaa. Turkkilaiset kaverit ovat kaikki töissä (miespuoliset) tai niin mukavuudenhaluisia (naiset), ettei edes Gazipasan päiväreissu kiinnosta. Paikalleenjämähtäneitä, sanoisi PikkuMyy. Minussa tuo PikkuMyy on vielä äänessä, ja uuteen tutustuminen ja seikkailunhalu kutkuttaa. Jos ei nyt, niin milloin sitten? Mitä meillä varmuudella on, on vain tämä hetki. Huominen on toiveajattelua. Kuulostaa siltä, että siivous jää ja Gazipaşa kutsuu. Parin tunnin unet sitä ennen...

Löytyihän se hamam ja osaava hieroja

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään oli Se päivä kun oli parempi löytää uusi hamam, uusi hyvä hieroja. Entinen lähti/lähetettiin yli vuosi sitten pois Laviniasta, ja sen jälkeen on ollut hakusessa mistä löytää osaavan hierojan, joka tekee työnsä läsnäollen. Stressaamistyylilleni uskollisena olin taas kerännyt "taakkaa" hartioilleni, eli niska-hartianseudun lihakset ovat niin jumissa että kipu on jatkuvaa. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin etsintäkierrokselle. ...ja kuten myöhemmin huomasin, unohdin hamambikinit kotiin. 

Ensimmäiseksi suuntasin kaupungin toiselle laidalle, lähelle sinne mihin riippuliitäjät laskeutuvat. Tiesin ennalta että

LIve-musiikkia Cay Bahcessa

siellä on pari hamamia, joita skandinaavituristit käyttävät paljon. Lisäksi siellä on eräs paikka, jolle vuosi sitten lupasin että kerran vielä tulen heille hamamiin. Tänään aloitin sieltä. PAikka ja hieronta on mitä todennäköisimmin ihan ok, mutta hinta ei. SIeltä tuputettiin väkisin eurohintaa. Mitään liirahintoja ei ollut edes näkösällä. Kun pyysin ja lopulta vaadinkin liirahintaa, niin hän antoi normaaleihin turistihintoihin nähden kaksinkertaisen hinnan. Se on paikalliseen normaalihintaan nähden nelinkertainen, ja ALanyan halvimpiin hamamhintoihin nähden yli kuusinkertainen. Hän käytti euron korkeaa kurssia hyväkseen, ja minä sanoin näkemiin ennen kuin kävelin ovesta ulos.

Perheiden illanviettopaikka

Kävelin pitkin rantakatua Kleopatrarannan loppupäästä kohti keskustaa. MuzziBaarin kohdalla tajuntaani iski muistikuva, että sen vieressä on joku hamam, jossa en ole ikinä käynyt. Näin yhden Alanyan parhaista tatuointiliikkeistä ja kampaajan. Jääräpäisesti katselin siinä, sillä muistan nähneeni joskus siinä jonkinlaisen hamam-tekstin... ja löytyi se nytkin. Kampaamon läpi kävellään kellarikerrokseen, jonne on 5 vuotta sitten uusittu isohko hamam.

Hieman marmatin omistajalle sitä, että en voi tulla kellarikerroksen hamameihin kosteusvauriohomeiden ja rajujen allergisten reaktioiden takia. Hän kävelytti ensin kierroksen hamamissa, ja olihan siellä ensihaistamalla kosteusvauriota, mutta ei niin pahasti ettenkö olisi ostanut hamam-hieronta-käsittelyä. HIntataso oli liiroilla maksaessa normaali. Saunassa en ollut kauaa vaan sopivasti, ja nautin. Sen jälkeen marmorihamamiin ihon poistolle... siis kuorintakintaalla kuolleen ihon poisrapsuttelu. Hieroja oli varannut minulle kaikkein karheimman kuorintakintaan, ja totesi puolivälissä itsekin, että näköjään pehmeämpikin olisi riittänyt. Pesun jälkeen ummistin silmäni lepotuolissa siksi aikaa, kun hieroja kävi jäähyllä ja haukkaamassa happea. 

Lampunvarjostimet puulaatikoista. Toimi

Hierontahuoneeseen mennessä tuli hankalia hengitysvaikeuksia välittömästi. Kortisonitabletti ja avaavaa lääkettä keuhkoihin, ja takaisin pöydälle, sillä en halunnut lähteä pois vaikka hengityksen suhteen mentiinkin isohkolla riskillä koko ajan. Kuorinnan ja pesun jäljiltä oli sellainen aavistus, että tämä henkilö osaa työnsä. Ja niin teki. Hieronta oli pidempi kuin täällä koskaan ennen, tai sitten se vain tuntui siltä, sillä vaikka hän teki lymfahierontaa eikä mitään urheiluhierontaa, niin monin paikoin sattui. Sattuminen johtui kroppani tilasta, ei hierojasta. Hieroja huomasi kivut ja reagoi, muutti toimintaansa. Sen edellisen hierojani menetettyäni luulin ettei yhtä hyvää tai parempaa ihan vähällä löydy. Olin väärässä. Henki kulki heikosti hamamista ulos tullessa, joten pihalla piti istua aika kauan, mutta hieronnan ja hamamin osalta todella kyvä kokemus. Käyn siinä vielä pari kertaa ihan lähi päivinä, jotta saadaa jumit purettua ja kiputilat pois. 

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään on jo toinen ilta peräkkäin kun palelee. Sekä päivä- että iltalämpötilat laskevat, no, suomalaisten suosimiin lukemiinhan ne vasta laskevat. Otetaanpa tähän väliin muutamia hepulihetkiä viime päiviltä. Toissapäivänä bussissa istuessa tietoisesti rentoutin itseäni ja penkillä silmät kiinni istuessa hengitin pari kertaa oikein syvään, ja siten rauhallisesti ulos. Tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. Päätin jatka vielä pari kolme henkäystä, vaan kun niskassa tuntui kipua, miim käänsin päätä hieman pikealle, edelleen silmät kiinni, ja vedin syvään henkeä... Mitä he*****a! *Puistatus* 

Avasin silmäni samalla kun olin tuupertua epämiellyttävästä hajusta. No, nenäni oli jonkun hikisen turistin kainalossa. Turisti seisoi käytävällä ja piti kädellään kiinni bussin ylätangosta. Rentoutumishengittely lopui siihen, ja alkoi hapen haukkominen toisesta suunnasta, ja rentoutushytkyminen. Hysteerinen nauru kupli mahassa, ihan vaan tilanteesta johtuen, samalla kun yritin katsella toiseen suuntaan ja pyyhkiä naurun kyyneliä silmistäni. En ollut kunnolla toipunut tuosta kun astuin bussista ulos, mietin mihinköhän päin ensin lähtisin, ja näin ne rouvat. Kolme venäläistä rouvaa käveli ohitse hattuineen. Yhden rouvan hattu oli juuri kuin mummoni lampunvarjostin lapsuusajaltani, niin malliltaan kuin kuosiltaan. ...ja taas olin revetä naurusta, ihan vaan sellaisesta väsy-kipu-hepulinaurusta, joka rentouttaisi perinpohjaisesti mikäli sen saisi päästää ulos ihan sellaisenaan. No ei, sisällähän sekin nauru eli.

...minkä värisellä autolla tulit?

Hamamista ja hieronnasta kotiin tullessa bussissa näin äidin, jonka paidan etumuksessa oli isolla Follow your dream, ja kyseisen tekstin yli oli kirjoitettu punaisella Cancelled. Eli Seuraa unelmiasi, Peruutettu/ Hylätty. LAittoi ajattelemaan, vaikka hieroja kielsikin ajattelemasta liikoja ja kantamasta muiden taakkoja. Oli muuten uskomaton tyyppi, ihan oikeasti. Ensinnäkin jo alussa näin kuinka hän luki elekieltäni ja profiloi minua, paikanti ongelmiani. Hieronnan jälkeen keskustelimme ulkona pitkään, kun odotin että kurkunpään ja keuhkoputkin turvotus laskee. Siinä vaiheessa hän kertoi mitä näkee/ lukee minusta, elekielestäni yms. Tuntui aika hurjalta kuunnella niitä, ne nimittäin olivat aivan totta. Hän oli onnistunut arvioinneissaan hyvin. Olipa kokemus!

Nyt pihalla, uima-altaallamme kiljuu ja mekastaa talomme äänekkäin perhe, lapset ja mamma. Sen miehen ääntä en kuule kuin harvoin ja pienesti, mutta nuo lapset ja mamma kuuluvat puolen kilometrin päähän helposti. En pysty kirjoittamaan edes blogitekstiä tässä mekkalassa. Palataan.

Kokoa kansalaisaoite, autat tuleviakin sukupolvia

Homeasunnosta tukkoisena, hengitysvaikeuksisena ja kärttyisänä rasitan elimistöä ylimääräisellä antihistamiinilla, kortisonitableteilla ja keuhkoja avaavilla jauhemaisilla lääkkeillä, miettien samalla, että tällä kuukausivuokralla olisi asunut 2 viikkoa hotellissa ja pysynyt terveempänä. Kun lasketaan lisääntyneet lääkekulut ja lääkärikulut, niin sillä rahalla asuisi toisen 2 viikkoa hotellissa. Eli täällä ollessa ei kannata vuokrata asuntoa yksityiseltä, ei ainakaan kiinteistösijoittajalta. Kun tämä vuokrasopimus loppuu, niin kerron kyllä mikä firma ja missä osoitteessa olevat asunnot, sillä tässä on yhteensä 5 eri kerrostaloa, kaikki isoja taloja, ja kaikilla tietty historia. Tosin rakennetaanhan nyt Helsingin Jätkäsaaressa asuntoja, joissa on homevaurioita jo rakennusvaiheessa, ennen kuin talot ovat edes valmiita. Ja mitä tehdään? Rakennetaan kaikessa rauhassa valmiiksi, sillä aina löytyy joku muiden ihmisten terveydestä piittaamaton kiinteistösijoittaja, joka vuokraa jatkossa asuntoja eteenpäin. Suomessa tehdään rajua terveyshaittabisnestä.

Joten kun aikanaan pääsen lähtemään täältä pois paljon sairaampana kuin mitä olin tänne tullessa, niin kiitänkö kaiken tämän aiheuttajaa? Olenko kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta? Javitutole. Löydän taas itsestä ärtyneen ja ärhäkän puoleni, ja jos en muuten osaa, niin bussipysäkillä ihmisiä kuunnellessa oppii kyllä monta kirosanamuotoa. Ei hyvä. Miksei kukaan Suomessa vastusta millään tavoin terveyshaittojen aiheuttajia, niitä, jotka tietoisesti ja tahallaan aiheuttavat muille ihmisille terveyshaittoja, vaarantavat toisten ihmisten terveyden? Siksikö, kun Suomessa kaikki huomio menee hallituksen ja puolueiden pelleilyihin ja typeryyksiin.

Täällä on periaatteessa kosteusvaurioista ja niiden terveyshaitoista olemassa paljon tutkittua tietoa, ja se tieto on saatavilla JOS sitä haluaa käyttää. Sen lisäksi on valtavan iso joukko sairastuneita, ja lisää tulee joka vuosi. Silti mikään ei muutu, koska kukaan tai mikään tarpeeksi vahva taho ei vaadi mitään muutosta. Toiselle ihmiselle terveyshaitan tuottamisesta terveydelle haitallisia asuntoja haitasta ilmoittamatta vuokraamalla ei seuraa mitään rangaistusta. Suomessa toisen ihmisen terveyttä saa vaarantaa ihan rauhassa, jos on kiinteistön omistaja ja haluaa pimittää tietoa, jo haluaa kiistää tai salata asunnon terveysriskit ja ongelmat. Rahanahneet läskiniskat sen kun jatkavat tuottoisaa toimintaansa silmät kiiluen ja vuokraajia tyhmänä pitäen, samalla kun vuokralaiset käyvät läpi sairastumishelvettiä. Välinpitämätöntä ja häikäilemätöntä toimintaa, joka Suomessa vaan laajenee ja vahvistuu.

Jos edelleen asut Suomessa, ja sinua kiinnostaa tehdä jotakin tämän taantuneen yhteiskunnan eteen, niin kokoapa kansalaisaloite, jolla lähdetään hakemaan vastuuseen asumisen kautta terveyshaittoja tahallaan aiheuttavat tahot. MInä menen siitä mistä aita on matalin, ja ostan lentoliput parempaan ilmastoon heti kun nämä täällä pidättelevät tunnit loppuvat. Tosin, jo tänään olen keuhkojen osalta siinä kunnossa, että huomisen kuntojumpan pito on hyvin vaikeata. Siinä vaiheessa kun kuume nousee, niin kuin yleensä nousee muutaman päivän altistuksen jälkeen, on jo tanssituntienkin pitäminen haastavaa ja sydämelle vaarallista. Kuumeen jälkeen seuraavana alkavat poskiontelotulehdukset ja sen jälkeen on koko henkityskalusto niin ärtynyt, että iskee päälle pakollinen sairasloma ja lääkesumujen hengittäminen pahimpien tilanteiden helpottamiseksi... ehkä joku on jo kirjoittanut homepakolaisen elämästä kirjan. Muistelen että sellainen jo on. Jos oma elämä tuntuu tylsältä ja pitkäveteiseltä, niin kannattaa lukea sekin kirja. Mutta teepä ensin se kansalaisaloite.

KAuniit raidat

Alanya ja Kalen rantaa Terzanen puolelta 17.10.-17

Tänään suuntasimme porukalla Kalen rannalle, sinne minne pääsee Punaisen tornin takaa ja linnoituksen muurien sokkeloista. Vesi oli tänään ihanan kirkasta, ja kylmää. Porukassa olleet avantouimarit viihtyivät vedessä ihan hyvin, ja nauttivat jopa jalkoja pureskelevista kaloista. Tuossa poukamassa oli taas riesana ne kalat... tai no, ehkä me olimme riesa heille, sillä kalojen kotihan tuo paikka on. Ranta osui olemaan tämän päivän tuulenvireiltä suojassa, niin että auringossa oli suorastaan kuuma. Siinä pyyhkeen päällä pötkötellessä tuli tarkasteltua myös rantahiekkaa. Nyt siellä oli poikkeuksellisen paljon lasinsiruja. SAmoin myöhemmin ylempää muurilta katsoessa näimme rantavedessä useita pinnan alla olevia kaljapulloja, ja yhden puolikkaankin pullon, juuri siinä missä ihmiset uivat. Luojan kiitos kukaan meistä ei astunut rikkoutuneeseen pulloon. Jostain syystä nyt on ollut liikkeellä sellaisia tyyppejä, jotka ilmeisesti tahallaan ovat viskoneet lasipulloja tuonne rannalle. Näiden vuosien aikana en ole nähnyt kertaakaan ainoatakaan tällaista vaaratilannetta. Monet soluasunnoissa tai kimppa-asunnoissa täällä asuvat, mm. muualta idempää tulevat työntekijät käyttävät usein turistinaisia tuollakin muurien sokkeiloiden pimeimmissä nurkissa. Suomessa tuollainen pullojen heittely jasirpaleet on tavallisempi näky, täällä ei todellakaan. Ehkä loppuva sesonki on saanut kyseiset ihmiset toimimaan noin typerästi, olivat he sitten ketä tahansa. Muillakaan rannoilla en ole tähän törmännyt, enkä ole keneltäkään vastaavasta kuullut. Rantoja siivotaan usein, aina tarvittaessa, mutta ei kukaan voi koko aikaa typerien kaljankittaajien perässä juosta heidän jälkiään siivoamassa.

Siellä rannalla kylkeä kääntäessäni jalkapohjaani tarttui hiekan seasta tuo viereisen kuvan viehe. En usko että on rokotukset voimassa, mutta oli niin "puhtaan" näköiset koukut, ja meriveden "desinfioima", että enpä viitsinyt mihinkään päivystykseen lähteä pelkän jäykkäkouristuspiikin takia. En uskonut että siitä mitään tulisi, eikä tullut. Ei kuitenkaan ollut mitenkään kivaa löytää ja irrottaa tuota kantapäästään. Kyseinen viehe on paljon saman näköinen kuin tuolla lahdenpoukamassa uiskentelevat pikkukalat, joten ilmeisesti se on aikanaan ollut isompien kalojen suosiossa, mutta se on ollut perukkeeton, ja siima on jostain syystä katkennyt. Isommat aallot tuovat rantaan sitä, mitä merenpohjasta löytyy. Kun reilu viikko sitten kävimm ko rannalla edellisen kerran, olivat kivet enemmän näkyvillä, ja niiden päällä saattoi istua. Nyt rantakivet olivat paljolti hiekan ja veden hionnassa pyöristyneiden lasinsirujen peitossa. Paljon oli myös pieniä simpukankuoria. Ehkäpä tuokin uistin oli pohjasta tai kivenkolosta irronnut ja aaltojen maihin tuoma.

Harvoin on Alanyassa tullut mitään allergista reaktiota homeen takia, vaan tänäänpä tuli. Tuttavapariskunta halusi viedä meidät uinnin jälkeen tiettyyn keskustassa sijaitsevaan ravintolaan syömään, koska he itse pitivät kyseisestä paikasta ja sen ruoista paljon. Pääsimme sinne sisälle, ja alle minuutissa alkoi oireet. Toisen minuutin siinä jahkailin että lähdenkö vai jäänkö, kun alkoi ääni mennä. Nopeasti nousi selvä kurkunpään turvotus ja keuhkoputkien turvotus, ja ei muuta kuin ravintolasta äkkiä ulos, ennen kuin kenenkään tarvitsee kantaa. Kovin kauas emme menneet kun olo oli aika viheliäinen. Istahdimme kadun toiselle puolelle ravintolan ulkoterassille nauttimaan sen puolikkaan ruon mitä saimme. Ensin tuotiin liha ja kasvikset, koska riisi oli loppunut ja valmistuisi kuulemma 20 min päästä. Pyynnöstä tuli sitten pieni annos ranskalaisia, sen jälkeen kun pääruoan lihat oli jo pääosin syöty.

Kampaajallekin ehdimme tänään, tälläkin kertaa Yusufille. Yusufin käsittelyn tulos yllätti kuvassa näkyvän naisen osalta meidät positiivisesti. Viereisessä kuvassa on valmis kampaus. Lähtökohtana oli tasavärinen, mutta harmaita sisältävä, tasapitkä ponnaritukka, ja tuloksena tuo. Nainen itse oli hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen. Yusufin työn bonuksena oli nuo korkkiruuvikiharat, joita emme tilanneet, mutta jotka hän teki oma-aloitteisesti. Ja siinä samalla hän näytti miten nuo kauniit hiukset saa laitettua nätisti. Ulkona räkyttää taas yksi jos toinenkin rakki. SIlti hyvää yötä.